Meteorologinen syksy eli syyskuun alusta alkanut ajanjakso on ollut tähän mennessä koko Suomea tarkasteltuna ennätyksellisen lämmin. Marraskuun 11. päivään mennessä syksyn keskilämpötila on ollut 7,6 astetta, joka on vuodesta 1961 alkavan päivittäisen Ilmatieteenlaitoksen hila-aineiston korkein ajankohdan lukema. Edelliset ajankohdan ennätykset olivat vuodelta 2024 ja 2011, joten kauan eivät ole ennätykset kerinneet vanhenemaan.

Kuva 1. Suomen keskilämpötila 1.9.–11.11. väliseltä ajalta vuosina 1961–2025. Aineisto perustuu Ilmatieteenlaitoksen hila-aineistoon.

Lämmin syksy on ensisijaisesti suosiollisen säätyypin seurausta: Suomen itäpuolella ilmanpaine on ollut tavanomaista korkeampi, kun taas länsipuolella Pohjois-Atlantilla paine on ollut normaalia alempi. Tämä yhdistelmä on suosinut etelänpuoleisia ilmavirtauksia lähes koko syksyn ajan. Lisäksi pitkällä aikavälillä toki globaali ilmaston lämpeneminen tuo osansa myös syksyn keskilämpötilaan. Kokonaan toinen kysymys on vielä se, onko tällainen lämmin etelävirtauksia suosiva suursäätyyppi jotenkin todennäköisempi muuttuneessa ilmastossa. Siihen ei taida olla tarkkaa vastausta.

Ennusteissa näkyy kuitenkin selkeä suursäätilan muutos. Grönlannin ylle muodostuu korkeapaineen alue, ja siitä alavirtaan, Suomen ylle ja itäpuolelle muodostuu hyvin syvä ns. Jäämeren matalapaine. Näiden välistä pääsee virtaamaan suoraan pohjoisnavalta kylmää ilmamassaa. Pintapaine tässä matalapaineessa laskee jopa noin 955 hPa:iin, joka on ajankohtaan nähden ennätyksellisen alhainen lukema. Syvä matalapaine tarkoittaa myös voimakkaita pohjoistuulia, jotka tuovat talven varsinkin Lappiin, juuri sopivasti ennen viikonlopun pujottelun maailmancupin kisoja.

Polaaripyörre heikkenee selvästi, mutta hajoaako se?

Ennusteissa on näkynyt myös toinen talven kannalta hyvä signaali. Napa-alueiden yllä stratosfäärissä sijaitseva polaaripyörre on heikkenemässä selvästi. Viikkoennusteissa on ollut noin 10–20 % todennäköisyys jopa pyörteen hajoamiselle, eli sille, että länsivirtaus 10 hPa:n tasolla ja 60°N leveysasteella kääntyisi itäiseksi. Tällöin puhuttaisiin SSW:stä (Sudden Stratospheric Warming), eli suomeksi yläilmakehän äkkilämpenemisestä. Nimenä “äkkilämpeneminen” on hieman paradoksaalinen, sillä ilmiö määritellään itse asiassa tuulen suunnan ja nopeuden perusteella, ei lämpötilan.

SSW-tapahtumia esiintyy keskimäärin noin joka toinen talvi, mutta marraskuisia SSW:itä ei ole tapahtunut kertaakaan satelliittiaikakaudella, eli vuodesta 1979 alkaen, jolloin sääaineistot ovat luotettavampia. Edelliset tunnetut tapaukset marraskuussa ovatkin vuodelta 1968 ja sitä ennen mahdollisesti vuonna 1958. Eli voisi arvioida että marraskuiset SSW:t ovat noin kerran 40 vuodessa toistuvia tapahtumia, eli hyvin harvinaisia siis.

Jos äkkilämpeneminen tapahtuu, jäämme mielenkiinnolla seuraamaan miten sen vaikutukset leviävät maanpinnan läheisiin ilmakerroksiin. Koska tunnettuja marras- ja joulukuisiakin äkkilämpenemistilanteita on hyvin vähän, analogioiden etsiminen on vaikeaa ja helposti tulee ylitulkinnan riskiä pienen otoksen vuoksi. Joulukuu 1968 oli kuitenkin tavanomaista lämpimämpi, huolimatta marraskuussa 1968 tapahtuneesta SSW:stä.

Yleisesti ottaen kuitenkin yläilmakehän äkkilämpenemisen jälkeen kunnon talvisään mahdollisuus kasvaa, kun länsivirtaukset hidastuvat ylempänä ilmakehässä.