“Unohda arki.”

Nyt otetaan äkkilähtö etelään syysloman kunniaksi! Oikein kunnon rantaloma, missä voi uida. Sellainen paikka, jossa aallot lyövät laiskasti hiekkarannalle, meri kimmeltää sinisenä ja aurinko paistaa. Sellainen paikkahan löytyy lokakuiselta Saaristomereltä, Vänön saarelta!

Vänön ympärivuotisesti asuttu kyläsaari sijaitsee Kemiönsaaren kunnassa Saaristomerellä.

Vänön hiekkaranta.

“Luksusta ilman kiirettä.”

“Aikaa vain sinulle.”

Pakkasimme auton täyteen ruokaa ja retkivaatteita, nostimme kajakit auton taakkatelineille ja hurautimme Kasnäsiin, josta yhteysalus poimi meidät kyytiin. Kalsea pohjoistuuli nostatti avoimella selällä vaahtopäitä ja yhteysaluksen kannelle pärskähteli suolavettä. Tunnin merimatkan jälkeen ajoimme varaamamme mökin pihalle. Tupa toimisi erinomaisena tukikohtana niin päivämelonnoille kuin pienille saaripatikoille pidennetyn viikonlopun ajalle. Mökkimajoitus mahdollistaisi melontavarusteiden kuivatuksen ja tarjoisi muutenkin luksusta. Aikaisin pimenevissä lokakuun illoissa olisi aika nauttia hyvästä ruuasta ja kirjallisuudesta mökin lämmössä.

Ennen pimeäntuloa ehti lyhyelle kävelylle maisemia ihailemaan.

Tupa tähtitaivaan alla.

“Unelmaloma alkaa tästä.”

”Koe loma, joka tuntuu enemmän elämältä.”

Ensimmäisenä aamuna heräsin aamu-uinnille kahdeksanasteiseen meriveteen, kun aurinko oli nousemassa. Eilinen tuuli oli laantunut: aamu oli lähes pilvetön ja tyyni. Otin rantalomaan kuuluvat pakolliset auringonnousukuvat.

Nouseva aurinko värjäsi taivaanrannan oranssiksi.

Peilityynestä merestä nouseva aurinko lupaili hyvää melontakeliä.

Pukeuduimme kuivapukuihin ja suuntasimme kajakit merelle. Horisontissa tummien pilvien harsot kielivät sadekuuroista. Mitä ihmettä, sääennuste oli luvannut aurinkoa taivaan täydeltä! Sääennuste oli muuttunut aamusta.

Kun melontaa oli takana kaksi tuntia, alkoivat rakeet rummuttamaan aukkopeitteitämme. Suojauduimme huppujemme alle. Raekuuroa seurasi pian toinen voimakas kuuro.  Aurinkoloman sijaan saisimme lisää rankkoja kuurosateita, joten melontaretkestä tuli aiottua lyhyempi. Ennen seuraavia sadekuroja ehdimme takaisin mökkirantaan.

Melontaa sade- ja raekuurojen välissä.

Ripustimme kuivapuvut ja kastuneet melontarukkaset kuivumaan. Illan aikana sadekuuro toisensa perään rummutti tuvan kattoa, ja olimme onnellisia saadessamme nauttia sisätiloista.

“Täydellinen yhdistelmä rauhaa ja nautintoa.”

“Täällä aika pysähtyy.”

Minua odotti rannassa yllätys, kun kävin seuraavana aamuna aamu-uinnin yhteydessä tarkistamassa kajakit. Yölliset sateet olivat jäädyttäneet kajakkini kansiluukut tiiviisti kiinni. Märät aukkopeitteet olivat kylmyydestä kankeita. Tämä oli saariston syksyn ensimmäinen pakkasyö. Talvi yllätti melojan.

Merinäköala tuvan rannasta.

Päivästä tuli edellistä aurinkoisempi, eikä tällä kertaa sääennuste muuttunut. Teimme lähes kuuden tunnin retken nauttien ulkosaariston hiljaisuudesta ja ruskan rippeistä.

Auringon lämpö sulatti huurteisen kajakin.

Ruskan värjäämiä lehtiä oli vielä paikoin jäljellä koivuissa.

Ilman lämpötila kipusi korkeimmillaan kahdeksaan. Pohjoistuuli oli maltillinen, mutta viilensi ilmaa ja tuntui suorastaan arktiselta. Saarten sokkeloista ja kallioluotojen lomista löysimme suojaisia soppia taukojen pitoon. Niissä imimme itseemme lokakuun auringon lämpöä ja saariston rauhaa.

Taukopaikat valittiin huolella tuulensuojaisilta paikoilta.

Illalla, kun olimme palanneet takaisin, ja aurinko oli jo matkannut taivaanrannan taakse, tein vielä kävelyn rantakallioille. Valosaasteen vähyys on yksi syy, miksi haluan loppuvuodesta ulkosaaristoon; tähtitaivas linnunratoineen on aina yhtä vaikuttava näky! Tästähän tulikin, ei viiden, vaan viidentuhannen tähden loma. Harmikseni olin jo nukkumassa, kun revontulet leikkivät taivaalla.

Valosaasteen vähyys toi tähtitaivaan Linnunratoineen esiin.

“Löydä oma paratiisisaaresi.”

”Aitoja elämyksiä.”

Kolmantena ja neljäntenä päivänä kajakit jäivät rantaan navakoituvien tuulten vuoksi. Sen sijaan Vänön saarella teimme kävelyitä sen hiekkarannoille ja metsiin. Erityistä Vänön luonnossa on sen itäkärjen kaunis kanervanummi, joka rajautuu upeaan hiekkarantaan. Lisäksi saarella on laitumia, joita yhä laidunsivat lampaat.

Lampaat hoitavat perinnemaisemia saarella.

Luontopolkujen varrelta löytyivät saaren nähtävyydet, joihin ei tarvinnut jonottaa: pieni kappeli ja viikinkimaja. Lokakuu on myös hyvää aikaa linturetkelle, sillä saaren lintuelämä oli kuhisevan vilkasta. Monet muuttajat pysähtyvät Vänössä tankkaamaan ja lepäämään.

Vänön kappelin ovet ovat aina avoinna vierailijoille.

Etelänloma se oli tämäkin, ja joskus elämykset löytyvät lähempää kuin arvaakaan. Saaristomerellä ei ole palmuja, mutta siellä löytyy jotain paljon parempaa: ihan oikeita aitoja elämyksiä luonnon keskellä ilman massaturismia.

Lokakuinen saaristo on elämyksiä täynnä.