Lähetä kuvasi ja tarinasi alla olevalla lomakkeella. Havaintokirjan kuvia ja tarinoita julkaistaan Suomen Luonnon nettisivuilla. Toimitus poimii parhaat myös Suomen Luonto -printtilehden Havaintokirja-palstalle. Voit lähettää meille myös linkin esimerkiksi Youtubessa tai Vimeossa julkaisemaasi luontoaiheiseen videoon.
Kuvan lähetys havaintokirjaan
Karpaloita kohmeisella suolla
Kävin synnyinseudullani aikeessa kerätä ennen lumen tuloa suppilovahveroita ja kenties karpaloitakin. Totesin itse ja kuulin muiltakin, että tänä syksynä niin Savossa kuin Sotkamossakin monet karpalot särkyivät kerätessä käsiin. Olisin niin mielelläni kerännyt karpaloita talven varalle.
Serkkuni luona käydessäni hän vakuutti, että kyllä karpaloita pystyy keräämään vielä ja hän tietää hyviä karpalopaikkojakin. Hän neuvoi pari paikkaa ja meninkin toiseen, jonne oli autolta lyhyt kävelymatka.
Keräsin tovin harvassa olleita jäisiä pieniä karpaloita pienen suo pyöräkkeen keskeltä ja reunoilta kohmettuneesta suon pinnasta. Osa särkyi taas sormiini ja söin, minkä pystyin mehut purskauttaneita rikkinäisiä karpaloita. Kovin oli hidasta puuhaa ja sormia alkoi palella, etusormesta ihokin rikkoutui jäätyneeltä sammaleelta karpaloita kaivellessani. Välillä kaivoin niitä sieniveitsellänikin. Aikaa kului ja astiani täyttyi hyvin hitaasti. Enpä osannut varautua tällaiseen karpalon keruuseen. Välillä kuvasin kauniita kuuraisia karpaloita.
Serkkuni tuli katsomaan puuhaani ja neuvoi, missä päin suota on enemmän poimittavaa. Pienellä poimurilla olisi helpompi ja nopeampi. Totta, mutta eihän minulla ollut poimuria edes mukana. Menin paremmille apajille ja siellä alkoi toden totta olla isompia ja paljon enemmän karpaloita. Sarojen välissä oli enemmänkin pienellä alalla, eikä kovin kuurassakaan.
3 litran sanko alkoi vähitellen täyttyä ripeämmin. Joku oli ennen pakkasta käynyt pieneltä alalta keräämässä, mutta vielä karpaloita riitti ja sain kuin sainkin sankoni täyteen. Suolle jäi vielä kerättävää.
Aurinko alkoi olla jo aika alhaalla ja ilta hämärtyä. Silti kävin vielä 3 sankollista keräämässä summittain suppilovahveroja, loput rohmusin tutulta paikalta melkein pimeässä. Sitten oli hyvä jatkaa kotiin, sillä autossa oli sentään valot.
Laitoin kiitos-viestin serkulleni hyvästä paikasta ja kehotin häntä käymään poimimassa loput, jos sää lämpenee.
Pian sen jälkeen satoi lumi peittäen maan ja pakkasta oli useana päivän. Nyt lumet ovat taas sulaneet siellä ja täällä. Serkkuni päässee halutessaan keräämään karpaloita paremmalla kelillä.