Niitä oli kaksi, sympaattista siivekästä, jotka pälyilivät lähestyvää hahmoani korkealta puun oksilta. Pysähdyin. Hih! Tuommoisia kaunokaisia en ollut ennen päässyt näkemään, eivätkä ne kaltaista rumaa otusta - pipo silmillä ja reppu selässä. Ihailin niitä tovin kauempaa, ennen kuin uskaltauduin kaivamaan kameraa laukustani, joka kulki aina siellä missä minäkin. Hiukan harmitti, että teline kökötti kotona, mutta kunhan pari kuvaa muistoksi naksutan, niitä kovasti häiritsemättä. Niillä oli selvästi työnjako, sillä kun toinen tarkkaili lähes puunlatvassa, toinen ahersi ahkerasti löytämänsä ruoka-aarteen kimpussa. Äkkiä toinen lennähtää puusta, josta ymmärrän, että minun on parempi poistua paikalta, mokomakin ihminen!