Siniseen kukkapenkkiin ilmaantu isoja lehtiä seinän vierelle. Meinasin repiä, myrkyttää ja tuhota alkaneen kasvuston, kun luulin jotta hävitetty rikkakasvi on palannu takasin. Muistin kuitenki ettei lehet ollu ihan samallaisia, jätin mielenkiinnosta tämän kasvamaan paikoilleen. Elokuussa se oli horsman mittanen, elokuun lopulla ilmaantu nuppuja, mutta vieläkään en tienny mistä kasvista on kyse. Syyskuun puolivälissä kun nuput aukesivat, totesin jotta penkkiini on yksinään ilmaantunu varsin kaunis kukka. Kyselin sieltä ja täältä mikä se olis ja vastaukseksi sain vuohenkellon. En uskonu kuitenkaan kun täällä sen ei pitäis kasvaa mitenkään. Sitten eräs puutarhuri vastasi meiliini ja totesi, jotta taitaa olla Suomen ainoa vuohenkello, joka on näin pohjosessa ikinä tavattu. Antoi meiliosotteen ja kehotti tekemään ilmotuksen tästä havainnosta, ja minähän tein. Nyt koitan varjella juuria talven yli, joka saattaa olla raakaki. Jospa se tykkäis hyvvää ja kasvas ens kesänäki kauniisti kukkapenkissä. Sitä, mistä se on tullu, ei ole mitään tietoa. Vastikään ei ole multaa vaihettu, eikä uusia kukkia istutettu tähän penkkiin.