On taas yksi upea talvipäivä, joka suorastaan kutsuu ulos retkelle. Pakkanen punaa poskipäät, vastasatanut lumi narskuu kenkien alla ja metsä on kuin suoraan satukirjasta. Kylmä viima puhaltaa pipon läpi ja nipistelee korvannipukoita, mutta selkää pitkin noruu hikipisaroita. On hiki, mutta silti kylmä.

Hiki viilentää

Hikoilu on osa kehon lämmönsäätelyjärjestelmää. Se on kropan keino viilentää itseään. Veden haihtuminen vaatii energiaa, ja siihen perustuu myös kehon hikoilu. Hien haihtuminen iholta estämään kroppaa ylikuumenemasta.

Talvella kovatempoisissa aktiviteeteissa tämä mekanismi voi aiheuttaa ongelmia, sillä kosteus imeytyy vaatteisiin tehden ne märiksi. Kankaisiin imeytynyt kosteus vähentää vaatteiden eristävyyttä, ja se voi johtaa nopeaan kehon lämpötilan laskuun. Hiki onkin talviretkeilijän vihollinen, joka pitää ottaa tosissaan.

Talvipyöräily on monesti hikistä puuhaa.

Tasapainoilua pukeutumisessa

Huonolla pukeutumisella voi olla yhtä aikaa kylmä ja kuuma. Toisaalta voi hikoilla, mutta jotkin kehon osista kärsivät kylmästä. Näin saattaa käydä esimerkiksi hiihtoretkellä tai talvisella pyörälenkillä, jossa keskikroppa hikoilee fyysisestä suorituksesta, mutta kova viima kylmentää sormet.

On pyrittävä tasapainoon lämmöntuotannon ja lämmönhukan välillä. Liiallista hikoilua voi pyrkiä välttämään säätelemällä liikkumisen tahtia. Toinen keino on säätää vaatetusta oman aktiivisuuden ja sääolosuhteiden mukaan. Kummatkin edellä mainituista voivat vaihdella retken aikana. Muutaman tunnin talvipyöräilyretken aikana saatan joutua jumppaamaan vaatteita pois ja päälle useampaan kertaan. Jääkiipeillessä jäätä kiipeävällä on lämmin ja jopa hiki, kun taas köyden toisessa päässä oelva varmistaja hytisee vilusta.

Kerrospukeutuminen helpottaa vaatteiden säätelyä olosuhteiden mukaan. Kovilla pakkasilla kerrospukeutuminen kannattaa ulottaa jopa sukkiin, käsineisiin ja pipoon saakka. Pitkillä retkillä on hyvä olla mukana toinen pitkä aluskerrasto, jonka voi tarvittaessa vaihtaa kastuneen tilalle.

Kerrospukeutumisen voi ulottaa pipoon ja hanskoihin saakka.

Eri kangasmateriaalien ominaisuuksia

Vaatemateriaalien valinta on tärkeää, sillä eri materiaalit käyttäytyvät eri tavoin kostuessaan.

• Villa on erinomainen talviretkeilijän materiaali, sillä se lämmittää myös kosteana. Huonona puolena on se, että paksut villavaatteet kuivuvat hitaasti.
• Puuvillavaatteet ovat huono valinta talviretkeilyyn alimmiksi kerroksiksi, sillä materiaali imee kosteutta itseensä ja menettää eristyskykynsä. Puuvilla ei kuivu nopeasti. Päällikerroksena puuvilla toimii, kun keli on kuiva. Puuvillatakki ja -housut hengittävät kosteuden pois toisin kuin vettä pitävät vaatteet.
• Fleece (polyesteri) on kevyt ja hyvin eristävä materiaali, joka siirtää kosteutta tehokkaasti pois. Se kuivuu nopeasti, mutta ei lämmitä yhtä hyvin kastuessaan kuin villa.
• Untuva on erittäin lämmin ja eristävä materiaali, mutta menettää eristyskykynsä painuessaan kasaan tai kastuessaan. Vettä hylkiväksi käsitellyt untuvat sietävät paremmin kosteutta. Untuva sopii taukotakkiin tai kylmiin olosuhteisiin kuorikerroksen alle tai päälle. Synteettinen vaihtoehto, kuten Primaloft, lämmittää kosteanakin, mutta on materiaalina painavampi ja vie enemmän tilaa.
• Kuorikerrosta valitessa kannattaa miettiä sääolosuhteita ja talviretken intensiteettiä. Kuorivaatteen tehtävänä ei ole niinkään lämmittää, vaan suojata kehoa ja alla olevia vaatteita ulkopuolelta tulevalta kosteudelta ja viimalta sekä suojata alla olevia vaatteita rikkoutumiselta. Räntäsateessa tarvitaan vedenpitävää vaatetta, mutta kuivilla pakkasilla ei. Vaikka vedenpitävät kuorivaatteet hengittävät jonkin verran, kovatempoisessa talvilajissa ne keräävät kosteutta sisälle. Kovilla pakkasilla kosteus saattaa jopa jäätyä takin ja housujen sisäpintaan tehden vaatteista kankean. Softshell on hengittävämpi vaihtoehto vedenpitäville kalvovaatteille, mutta se ei ole täysin vedenpitävä.

Jääkiipeilyssä jäätä kiivetessä voi tulla hiki, mutta köyden toisessa päässä varmistajalla tulee kylmä. Untuvatakki toimii hyvänä eristeenä vilua vastaan.

Kuivata tuulettamalla

Kovatempoisissa talvilajeissa hikistymiseltä ei voi välttyä. Hiestä kostuneiden vaatteiden kuiviksi saaminen onnistuu myös retkiolosuhteissa ilman erillistä lämmönlähdettä.

• Hyödynnä taukopaikat. Taukopaikaksi voi pyrkiä valitsemaan tuulelta suojaisen ja lämpimän paikan, jossa voi jopa vähentää vaatekertoja, eli ottaa viimalta suojaavan kuorikerroksen hetkeksi pois. Jos keli on lämmin, eikä ole vaaraa vaatteiden tarttumisesta risukkoihin, voi retkeillä ilman kuorivaatteita. Tällöin kosteuden haihtuminen kankaasta helpottuu.
• Vaihda märät kuiviin ja ripusta kuivumaan. Tauolla kostuneen aluskerran voi vaihtaa kuivaan ja ripustaa kostuneen kerraston kuivumaan tuuleen ja pakkaseen. Myös jäätyneistä vaatteista haihtuu kosteutta tuulessa.
• Hyödynnä oman kehon lämpö. Vaatteet kuivuvat oman kehon lämmössä, eli kostuneet vaatteet voi pitää päällä, kunhan huolehtii siitä, että ei palele. Pienempiä vaatteita, kuten märkiä sukkia, hanskoja ja kengänpohjallisia, voi kuivattaa asettamalla ne vaatekertojen alle keskivartalon ihoon kiinni, missä kehon lämpö on suurimmillaan.
• Kuivattaminen makuupussissa yönyliretkillä. Joissain tilanteissa vaatteita voi kuivattaa makuupussissa yön aikana. Tämä menetelmä toimii lyhyillä retkillä, mutta monen yön vaelluksilla sitä kannattaa välttää, sillä kosteus voi siirtyä makuupussiin ja heikentää sen eristyskykyä.

Retkiluistelijat ovat hakeutuneet aurinkoon kallion taakse viimalta suojaan. Hyvä hetki tuulettaa hiet pois vaatteista!