Maatalous- ja ympäristöpolitiikan pitkäaikainen tavoite on lisätä perinnebiotooppeja. Tavoite jää sanahelinäksi, ellei hoidettujen perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten nopeaan vähenemiseen puututa hoitokorvausta parantamalla.
Hoidon loputtua perinnebiotooppi kasvaa vähitellen umpeen ja sen luontotyyppi ja eliölajisto muuttuvat. Kuva: Marjaana Toivonen
Ensi lauantaina vietetään vuosittaista luonnonlaidunpäivää. Iloon perinnebiotoopeista ja muista luonnonlaitumista sekoittuu huoli ja suru niiden vähenemisestä.
Perinnebiotoopit eli kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet ovat perinteisen karjatalouden muovaamia lajirikkaita ympäristöjä. Niiden säilyminen vaatii säännöllistä laidunnusta tai niittoa. Luonnonlaitumiksi kutsutaan sekä laidunnettuja perinnebiotooppeja että muita peltojen ulkopuolisia laidunalueita, jotka eivät nykytilassaan täytä perinnebiotoopin kriteereitä. Perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten hoidosta maksetaan viljelijöille hoitokorvausta.
Vuonna 2023 perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten hoitokorvaukseen kelpaavan alan kriteereitä tiukennettiin. Muutoksen myötä sopimusalueista rajataan pois aaria suuremmat alueet, joilla rehuntuotanto on vähäistä tai joiden ei arvioida vaativan hoitoa. Tällaisia ovat erimerkiksi kallioalueet ja varvikot.
Uusi linjaus on johtanut siihen, että laajoina kokonaisuuksina hoidettavista metsä- ja rantalaitumista poimitaan maastokatselmuksissa korvauskelpoisiksi vain parhaat osat, ja muusta alasta huolehtiminen jää viljelijän vastuulle. Tällöin koko laidunalueen, myös korvauskelpoisten osien hoito muuttuu usein taloudellisesti mahdottomaksi. Periaatteessa taloudellista menetystä voisi kompensoida nostamalla tukitasoja korvauskelpoisella alalla. Näin ei kuitenkaan ole tehty.
Kyyttöjä metsälaitumella. Kuva: Marjaana Toivonen
Nyt tukiehtojen tiukennuksesta on kulunut kaksi vuotta, ja maastokatselmoinnit vuosina 2023–2024 haettuihin sopimuskohteisiin on pääosin tehty. Kuinka tukialat ovat muuttuneet?
Ruokaviraston keväällä julkaiseman uutisen perusteella hoitokorvausta maksetaan tällä hetkellä vajaalle 23 600 hehtaarille perinnebiotooppeja ja luonnonlaitumia. Vuoteen 2019 verrattuna pinta-ala on laskenut lähes 10 000 hehtaaria. Jostain syystä Ruokaviraston uutinen ei mainitse alojen laskeneen, vaan kertoo viljelijöiden tehneen ”aktiivisesti ympäristösopimuksia”.
Virallisesti Suomi haluaa lisätä perinnebiotooppien määrää. Helmi-elinympäristöohjelman tavoitteena on nostaa hoidettujen perinnebiotooppien pinta-ala 52 000 hehtaariin vuoteen 2030 mennessä. Perinnebiotooppien lisääminen on tavoitteena myös EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kansallisessa strategiasuunnitelmassa eli CAP-suunnitelmassa ja maataloustuottajajärjestöjen laatimassa luonnon monimuotoisuuden tiekartassa.
Tavoitteet karkaavat ulottumattomiin, ellei perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten käynnissä olevaan vähenemiseen puututa nopeasti. Tärkeintä on nostaa pinta-alakohtaisen hoitokorvauksen tasoa tai palata aiempiin korvauskelpoisen alan kriteereihin.
Jotta perinnebiotooppien määrä kasvaisi, nykyisistä perinnebiotoopeista ja luonnonlaitumista on pidettävä kiinni. Lisäksi hoitoon on saatava alueita, jotka voivat pitkäjänteisellä hoidolla kehittyä perinnebiotoopeiksi, vaikka eivät nykytilassa täyttäisi korvauskelpoisen alan määritelmää.
Lauantaina luonnonlaidunpäivänä on syytä juhlia jokaista luonnonlaidunta, jolla karja vielä laiduntaa. Samalla on hyvä pitää esillä luonnonlaidunten vähenemistä ja keinoja tilanteen korjaamiseksi.
Emolehmiä vasikoineen luonnonlaitumella. Kuva: Marjaana Toivonen
