Oman elämänsä Hyönteismies, selkärangattomien ystävänä jo vuodesta 1979.
Jokainen pikkupoika innostuu jossain vaiheessa ötököistä, toisille vaihde jää päälle aikuisiälle asti. Kiinnostus syveni valokuvauksen kautta intohimoksi ja tahdoksi oppia lajeista kaikki mahdollinen, määritystuntomerkit ja elintavat mukaan lukien. Siitä syntyi missio: koko maailman täytyy saada tietää, miten upeita luontokappaleita ympärillämme möyrii. Kun ihmiset oppivat tuntemaan ötököitä ympärillään, he myös lakkaavat pelkäämästä niitä. Silloin he ehkä huomaavat, että hyönteisiäkin voi rakastaa.
Joulu on täynnä monenlaisia tapoja ja symboleita, jotka vaihtelevat maittain ja kulttuureittain. Suomessa jouluun liitetään vahvasti valkeat hanget, metsän tuoksuinen joulukuusi, yöllä paistuva herkullinen kinkku ja tietysti joulupukki. Kun suuntaamme katseemme kotimaamme rajojen ulkopuolelle, näemme kuinka joulu voi rakentua hyvin erilaisista aineksista. Jossain toisaalla joulun taikaa luovat hämähäkit ja niiden kimaltavat seittiverkot.
Teksti: Tapio Kujala
Kuva: Daniel X. O'Neil / Flickr / CC by 2.0
Itä-Euroopassa, erityisesti Ukrainassa, tunnetaan tarina jouluhämähäkistä. Kertomus avaa meille oven hieman vieraampaan kansanperinteeseen, jossa pieni selkärangaton eläin ja sen ohut, silkinkaltainen verkko muodostavat joulun ihmeen. Tarinasta löytyy monia eri versioita, mutta sen ydin pysyy samana:
Kerran eli köyhä, mutta ahkera leskiäiti pienessä mökissään yhdessä lastensa kanssa. Eräänä kesäpäivänä männynkäpy putosi mökin maapohjalle ja alkoi itää. Lapset hoivasivat pientä taimea huolella, sillä ajatus ikiomasta joulupuusta talven tullen sai heidän mielensä innostumaan. Puu kasvoi ja vahvistui, mutta jouluaaton lähestyessä perheellä ei ollut varaa koristella sitä juhlaan sopivaksi. Pettyneinä lapset menivät nukkumaan. Puu jäi paljaana ja karuna seisomaan mökin nurkkaan.
Aamun koittaessa, kun auringon ensimmäiset säteet pilkistivät pienistä ikkunaruuduista, lapset heräsivät hämmästyneinä. Puun oksille oli yön aikana ilmestynyt hienoja hämähäkinverkkoja, jotka kimmelsivät herkän kauniisti. Kun he avasivat ikkunan, auringonvalo osui verkkoihin, ja ohuet säikeet muuttuivat hohtavaksi kullaksi ja hopeaksi. Leskiäiti ja lapset olivat hämmästyneitä ja onnellisia – heidän vaatimaton joulupuunsa oli saanut satumaisen asun. Tästä lähtien perhe eli hyvinvoivana, vailla aiempaa puutetta.
Kertomuksen opetus on selkeä: aidoin kauneus ja onni eivät synny rahasta tai loistosta, vaan herkkyydestä nähdä arvokkuutta sielläkin, missä emme osaa sitä odottaa. Pieni hämähäkki, joka usein päätyy inhon tai pelon kohteeksi, näyttäytyy tarinassa iloa ja toivoa tuovana olentona.
Hämähäkki on monissa kulttuureissa sitkeyden, kekseliäisyyden ja viisauden symboli. Erityisesti Saksassa, Ukrainassa ja Puolassa uskotaan, että joulukuusesta löytyvä hämähäkinseitti tuo onnea – seitin hävittämisen seuraukset puolestaan voivat olla ikäviä.
Monissa Itä-Euroopan maissa onkin tapana ripustaa joulukuuseen hämähäkin tai seitin muotoisia koristeita, joiden uskotaan tuovan samaa onnea ja vaurautta talon asukkaille. Ukrainalaiset kutsuvat tekemiään pieniä hämähäkkikoristeita ”pavuchky” -nimellä, joka tarkoittaa pikkuhämähäkkejä. Perinne ei liene Suomessa kovin tunnettu, mutta se antaa mielenkiintoisen perspektiivin meillekin tuttuun joulusymboliikkaan. Kuusen oksille ripustettavat kultaiset ja hopeiset lamettanauhat ja -köynnökset ovat hyvinkin voineet saada innoituksensa juuri auringonvalossa kimaltelevista seitin säikeistä.
Vaikka nykyjoulumme on Suomessa vahvasti sidottu kristillisiin, pakanallisiin ja kaupallisiin elementteihin, vanhat kansanuskomukset elävät yhä. Niiden symboliikka saa yhä uusia merkityksiä siirtyessään sukupolvilta toisille. Joulun taika syntyy ennen kaikkea tarinoiden kautta ja meidän tehtävämme on antaa niiden kutoutua osaksi omia perinteitämme.
Mikset siis lisäisi omaan jouluusi pientä ripausta juuri tämän tarinan innoittamaa perinnettä? Voit helposti askarrella paperista, langasta tai ohuesta rautalangasta pieniä hämähäkkejä tai hentoja verkonpaloja kuusenoksille ripustettavaksi. Näin yhdistät vanhan kansanuskon omaan jouluusi ja saat keskustelua herättävän yksityiskohdan koristeluun. Kun vieraasi ihailevat kuustasi, odottelette joulupukkia tai sulattelette kinkkua, voit kertoa heille tarinan jouluhämähäkistä, joka satumaisella tavalla muutti köyhän perheen elämän.
Kuka tietää – ehkä tänä jouluna juuri sinun kuusesi oksille ilmestyy hienovarainen verkko, joka auringonsäteiden osuessa alkaa säihkyä kuin hopealanka.
Kiitos että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: https://www.instagram.com/hyonteismies/ – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.
Tapio Kujala
Oman elämänsä Hyönteismies, selkärangattomien ystävänä jo vuodesta 1979.
Jokainen pikkupoika innostuu jossain vaiheessa ötököistä, toisille vaihde jää päälle aikuisiälle asti. Kiinnostus syveni valokuvauksen kautta intohimoksi ja tahdoksi oppia lajeista kaikki mahdollinen, määritystuntomerkit ja elintavat mukaan lukien. Siitä syntyi missio: koko maailman täytyy saada tietää, miten upeita luontokappaleita ympärillämme möyrii. Kun ihmiset oppivat tuntemaan ötököitä ympärillään, he myös lakkaavat pelkäämästä niitä. Silloin he ehkä huomaavat, että hyönteisiäkin voi rakastaa.
Kun lattialistojen varjoista vilahtaa pieni ötökkä, ajattelemme usein pahinta: ”Tuholainen.” Sisätiloihin eksyneet hyönteiset ja hämähäkit ovat useimmiten täysin harmittomia. Osa lajeista on sopeutunut elämään ihmisen vieraana, mutta vain harva niistä aiheuttaa merkittävää haittaa asunnolle tai terveydelle. Haaskakuoriaiset muodostavat yhden mielenkiintoisen kovakuoriaisheimon, jonka lajeja tavataan sisätiloista säännöllisesti. Tässä kirjoituksessa käydään läpi muutamia heimoon lukeutuvia lajeja ja pohditaan, milloin talonsa polttaminen voisi olla harkinnan arvoinen ratkaisu tunkeilijoista eroon pääsemiseksi.
Hyvin usein huomiota saavat erityisen värikkäät tai metallinhohtoisena kiiltävät ötökät. Päiväperhoset, leppäkertut, sudenkorennot ja kultakuoriaiset ovat lähes kaikkien mielestä kauniita lajeja. Luonnon monimuotoisuus on huomattavasti laajempi ja myös vähemmän värikkäistä lajeista löytyy kiehtovia esimerkkejä, vaikka ensinäkemältä ulkonäkö ei olisi niin erikoinen. Tässä kirjoituksessa käydään läpi muutamia synkän mustia otuksia. Hyppää ennakkoluulottomasti mukaan!
Pimeisiin syysiltoihin, erityisesti halloweenin, kekrin, pyhäinmiestenpäivän ja samhainin aikoihin, liittyy merkittävällä tavalla kaikenlainen synkkyys. Yliluonnolliset ilmiöt ja pelottavat asiat, kuten aaveet ja noidat, murhaajat ja hirviöt valtaavat kauppojen rihkamaosastot ja suoratoistopalveluiden valikoimat. Jätetään muovikrääsä omaan arvoonsa, mutta kauhuelokuvien suurena ystävänä ajattelin vetää hieman yhteen omia muistoja hyönteisiin tai hämähäkkeihin liittyvistä kauhuelokuvista ja pohtia, miksi teemat toistuvat kauhuelokuvissa joko pääroolissa tai tehosteena.
Edellisessä kirjoituksessa käsiteltiin Suomeen päätynyttä suurta sarvijäärälajia. Kun kyseessä oli ihmisten toimesta maahan saapunut yksilö, oli se samalla vieraslaji. Tässä kirjoituksessa käydään läpi mitä vieraslajit voivat tarkoittaa luonnon ekosysteemin kannalta ja annetaan muutamia esimerkkejä erityisen haitallisista vieraslajeista.