Kaksi sienisovellusta testissä
Perinteistä sienikirjaa parempi kännykkäsovellus odottaa vielä tekijäänsä
Kuvakkeet: iTunes
Lähdin viikonlopuksi maalle mutta unohdin sienikirjan kotiin. Onneksi älypuhelimeen saa nykyisin sovelluksia. Pienen haun jälkeen iPhoneen löytyi ainakin kaksi sähköistä sienikirjaa, Sienikirja ja Sieniopas, jotka molemmat latasin testattavaksi. Jälkimmäinen on ladattavissa myös Android- ja Windows-puhelimiin.
”Sienioppaan” taustalla on Suomen Luonnonkin avustajana toimiva sieniasiantuntija Lasse Kosonen. ”Sienikirja” taas on 14-vuotiaan kuopiolaispojan Niklas Ansamaan koodaama sovellus, josta mediassa on ollut hiljattain puhetta. Yle:n mukaan Ansamaa päätti koodata jotain hyödyllistä ja sai sienikuvat tutulta sieniharrastajalta.
Aika poika. Mutta kumpi sovelluksista on parempi?
Viikonlopun mittaisen testin perusteella Kososen Sieniopas voittaa selvästi. Sanon tämän tietäen, että minua voi syyttää puolueellisuudesta, Kosonenhan on käytännössä tuttuni lehden kautta. Siksi kerron heti, ettei Kososen opaskaan tee vielä paperista sienikirjaa tarpeettomaksi, eikä sen paremmuus ole niinkään Kososen kuin koodaajan, tamperelaisen Mobiteos-yrityksen ansiota.
Ansamaan Sienikirjassa (ruutukaappaukset yllä) puutteet ovat ilmeisiä. Siinä ei ole esimerkiksi lainkaan hakutoimintoa, vaan päävalikon, alavalikoiden ja yksittäisten sienten välillä joutuu hyppelehtimään hankalasti. Aina kun on yhden lajin kuvauksen lukenut, joutuu palaamaan päävalikon alkuun: Missä ne rouskut taas olivatkaan…
Tämä puute on merkittävä, koska sienestäjää kiinnostaa samannäköisten lajien erottaminen toisistaan. Se voisi onnistua myös erillisen vertailutoiminnon avulla, mutta sellaista ei kummassakaan sovelluksessa ole. Katsokaapa sen sijaan brittiläistä lintusovellusta Birds of Northern Europe! Siinä lintulajien keskinäinen vertailu toimii erittäin näppärästi (ja lajinimet saa muuten suomeksikin).
Ansamaan Sienikirjaa vaivaa lajivalikoiman pienuus (n. 100 kpl) ja satunnaisuus: tapionherkkusieni on mukana mutta tavallisemmat nurmi- ja peltoherkkusieni eivät. Ei löydy muuten oranssi- ja pikkurouskuakaan, vaikka ainakin jälkimmäinen on hyvin yleinen. Johtuneeko tämä siitä, että Ansamaa on saanut käyttöönsä vain yhden sieniharrastajan kuvat?
Mietin, löytäisikö joku minua viisaampi sieni-ihminen Sienikirjasta suoranaisia asiavirheitä. Omiin silmiini sattui ainoastaan se, että männynpunikkitatin (Leccinum vulpinum) kuvaukseen on lipsahtanut männynherkkutatin tieteellinen nimi Boletus pinophilus. Pikkuvirheestä jää kytemään epävarmuus, jota sieniä poimiessa ei mielellään kokisi.
Hakutoiminnon lisäyksellä, enemmillä lajeilla ja loogisella navigoinnilla Sienikirjasta saisi joka tapauksessa paremman. Siitä puuttuu ennen kaikkea käyttömukavuutta.
Jos vaihtoehtoja on nämä kaksi, Lasse Kososen Sieniopas (yllä) on kai parasta, mitä puhelimeen voi saada. Sunnuntaisienestäjä pärjääkin sillä hyvin. Sovellus tuntuu intuitiivisesti helpolta käyttää, eikä minun silmiin sattunut mitään tietoa, jonka todenperäisyyttä olisin osannut epäillä.
Sieniopas perustuu lähinnä hakutoiminnon käyttöön. Jos on löytänyt rouskun mutta ei tiedä minkä, täytyy kirjoittaa hakukenttään ”rousku”. Tämä antaa selattavaksi kaikki Sienioppaan sisältämät rouskut (19 kpl), joiden välillä voi liikkua näppärästi vasemmalle ja oikealle pyyhkäisemällä.
Entä jos lajista ei ole harmainta hajua? Perinteisen paperikirjan lukija selaisi siinä tapauksessa opastaan summanmutikassa edestakaisin, kunnes löytäisi tutunnäköisen kuvan. Tällä menetelmällä tunnistin lopulta yhden viikonloppuna tekemäni löydön, verihelttaseitikin, Suomen sienioppaasta (Kasvimuseo & WSOY 2006). Kososen kännykkäsovelluksesta etsin verihelttaseitikkiä turhaan, koska sen lajivalikoima on paljon suppeampi (120 kpl).
Miksi muuten on? Miksei sienikirja kännykässä voisi olla nimenomaan laajempi kuin perinteinen paperikirja? Paino taskussa ei kasvaisi, vaikka sovellukseen pakkaisi kaikki Suomen tunnetut sienet monen kuvan kanssa. Tällainen ”sienikirjojen sienikirja” saattaa ehkä rakentuakin, jos Luontoportti saa NatureGate-sovellukseensa mukaan myös sienet. Toistaiseksi siihen voi ostaa vain kukkakasvit, linnut, päiväperhoset ja kalat.
Kososen Sienioppaasta lajin etsiminen summanmutikassa on aivan yhtä helppoa kuin perinteisestä paperikirjasta. Täytyy vain lähteä selaamaan aakkosten ensimmäisestä sienestä alkaen mitään hakua tekemättä. Hetken aikaa kesti tajuta, että Sieniopas toimii myös näin.
Lisäksi Sienioppaassa on tunnistusapparaatti. Sen avulla oikeaa sientä voi haarukoida antamalla tuntomerkkejä sienen väristä, lakin muodosta, lakin alapinnasta ja niin edelleen. Kokemukseni mukaan apparaatti voi kuitenkin johtaa harhaan. Ainakaan tuntomerkkejä ei kannata antaa kahta tai kolmea enempää, koska mahdollinen lajijoukko supistuu liian pieneksi. Sienet eivät metsässä noudata koodaajan tekemiä jyrkkiä ryhmityksiä vaan värit ja muodot vaihtelevat sekä tulkitsijan että luonnon oikkujen mukaan.
Kososen Sienioppaalta jää kaipaamaan enemmän lajeja; sovelluksen navigointi ja sisältö on suunniteltu sinänsä järkeviksi. Jos yhden muun asian korjaisin, niin Sienioppaan graafinen ilme on kyllä huono. Sovelluksen ikoni saa sen näyttämään AppStoressa lasten peliltä, minkä ei kannata antaa hämätä. Siitä on ihan aitoa apua.