14/2025

Vesi on juossut noin 112 kilometriä, kun Pohjois-Virossa Raplamaan maakunnan Rabiveren kylän Pihali-suon vaiheilla alkunsa saava Kasarijoki laskee Läänemaan läpi Matsalunlahteen. Se on juossut monilta suunnilta, sillä Kasari on monien Viron jokien tapaan jakautunut lukuisiin haaroihin. Ja päähaarat jakautuvat tyypillisesti moniin pienempiin ja lyhyempiin haaroihin ja ne taas omiinsa jne.

Koko joki kuin kasvaa hyvin monihaaraiseksi leveäksi puuksi kohti eri suuntien latvavesiä. Yhteensä jokia, puroja ja pääojia Kasarijoella ja sen haaroilla on kymmeniä. Joet kulkevat läpi suurten metsien ja viljavien vainioiden. Joskus penkat nousevat korkealle, kun joki on uurtanut uomaansa syvemmälle jääkauden jälkeisinä vuosituhansina.

Kaikkiaan Kasarijoen valuma-alue on 3210 km2. Tärkeitä jokien alkulähteitä Virossa ovat suuret ja pienemmät suot.

Kasarijoki kuvattuna talvikelillä vanhalta sillalta lähellä sen suistoa

Muita Kasarijoen nimiä ovat Teenuse, Tiinuse ja Sipajoki. Sivuhaaroista voi nostaa nimellä esiin Vigalajoen, Engejoen ja Liivijoen.

Tyypillistä Viron joille on, että niillä on useita mm. kylien mukaan vaihtelevia nimiä. Kasarin sivuhaaroille, ja sivuhaarojen sivuhaaroille jne. löytyykin yhteensä huomattava määrä nimiä.

Kasarijoki laskee niin muuttolinnuistaan kuin pesimälinnustostaan euroopanlaajuisesti tunnettuun merkittävään lintulahteen, Matsalunlahteen ja Matsalun kansallispuistoon. Sen kätköissä elää myös mm. suuri määrä hirviä, joita on kuvattu mm. kansainvälisiin luontofilmeihin.

Useita vanhoja puistoja on eri jokihaarojen varsilla. Tässä ollaan Vigalassa. Siellä joki kulkee useassa haarassa.

Kasarijoen ja sen sivuhaarojen rannoilla ja lehtipuuvaltaisissa metsissä pesii suuri määrä lintulajeja, mm. tarkoin suojeltuja kilju- ja pikkukiljukotkia ja ehkä vielä mustahaikarakin. Lehtevät metsät ja suot tekevät linnustosta monipuolisen.

Pikkukiljukotka on kuvattu vilkasliikenteiseltä tieltä auton ikkunasta. Yllättävä pelottomuus johtui siitä, että lintu söi kuusessa kaikessa rauhassa juuri pyydystämänsä kontiaisen.

Arvi Järvekülg on koonnut mittavan käsikirjan Eesti jõed (Tartu Ülikooli Kirjastus, Tartu 2001, 750 sivua). Se sisältää valtavan määrän tietoa Viron joista, niiden hydrologiasta, kaloista, muusta eläimistöstä, kasvistosta sekä vesin tilasta ja antaa mielenkiintoista tietoa retkeilijälle, joka haluaa tutustua retkillään Viron jokiin, Kasarijokeen ja mihin tahansa muuhun jokeen.

Alavassa maisemassa kosket ovat pienehköjä, mutta kauniita. Keväällä ja voimakkaiden sateiden jälkeen joen vesimäärä moninkertaistuu ja tulvia voi esiintyä kaikkina vuodenaikoina.

Jokimaisema vaihtelee paljon eri vuodenaikojen mukaan. Moninaisimmillaan joki on kesällä lintujen ja monien hyönteisten lisääntymisen aikaan. Keväiset vuokkolehdot ovat suorastaan uskomattomia runsaudessaan. Yölaulajien määrä yllättää touko-kesäkuun taitteesta alkaen yökuuntelijan. Pensassirkkalintuja, viitasirkkalintuja, ruokosirkkalintuja, viitakerttusia, luhtakerttusia, ruovikoiden ryti-, rastas- ja ruokokerttusia, peltojen kymmeniä ruisrääkkiä ja joskus viiriäisiä, luhtien rantakanoja ja voi ihme mikä määrä satakieliä onkaan äänessä!

Tytönkorentolaji Teenusen varressa, kosken alaisessa suvannossa.

Euroopan majavan kanta Virossa on vahva. Talviaikana löytää usein majavan ja saukon jäljet koskilta ja jokien sulapaikoilta.

Sulapaikat antavat ravintoa monelle talvehtijalle.

Joella voi osua paitsi talvehtiviin vesilintuihin, myös koskikaraan ja jäälintuun (jäälind), joka on kuningaskalastajalle Virossa annettu osuva nimi. Nimi kuvaa kannan osittaista talvehtimista ja linnun sitkeyttä. Tärkeää on retkeillessä valita reittinsä niin, että ei pelästytä lintuja. Silloilta näkee usein hyvin niin ylä- kuin alajuoksuunkin.