Kevät on huumaavaa aikaa. Siitä vakuuttuakseen ei tarvitse katsoa kuin jollakin kosteikolla polskivia sammakoita. Keväinen kutuaika on yleensä lyhyt ja siksi myös intensiivinen.
Aiempina vuosina olemme seuranneet sammakoiden menoa erään joenuoman ruohikkoisella lampareella, ja olemme sitä myös tässä blogissa kuvanneet. Tänä vuonna huhti-toukokuussa vallitsi kuitenkin poikkeuksellinen kuivuus; niinpä lampareella oli enää pari märkää länttiä, jotka eivät sammakoita enää vetäneet.
Iloksemme erään metsän reunasta löytyi toinen lampare, jonne oli kokoontunut runsaasti kurnuttajia. Kutukekkereitä vietettiin suunnilleen viikon verran, ja parina päivänä meno oli erityisen kiihkeää.
Katselin touhua kiikareilla hieman kauempaa, ja täytyy tunnustaa, että hetkittäin nauratti. Paikalle kiiruhtavan sammakon ponteva loikkaus, vedessä kelluvan pariskunnan intohimoinen syleily ja yhteen kasautuneiden kimppakutijoiden molskinta ja mylläys… Liikettä riitti ja vesi kupli. Tunnelma oli kerrassaan riehakas.
Veden pinnalta tuijottavissa lukuisissa silmäpareissa oli silti totinen katse. Niinpä tietysti, eihän kyse ollut hilpeistä kevätjuhlista vaan mahdollisuudesta lisääntyä. Jokainen omaa lasta toivonut ymmärtää, että asia on totinen! Vaikka sammakko ei kutemisen jälkeen enää vanhemmuuteen panostakaan, muiden elävien tavoin sitä ajaa sisäinen pakko saada geeninsä jatkoon. Ihmekös tuo, jos kutukisa vetää ilmeet vakaviksi.
Sammakoita kiikaroidessa saattoi havaita, miten suuria yksilöllisiä eroja niissä oli, ei vain kokonsa vaan myös värityksensä puolesta. Ruskean sävyissä oli tummaa ja vaaleaa, punertavaa ja kellertävää. Oli mustia viiruja ja leopardin pilkutusta.
Lammikosta kuuluvan tasaisen kurinan myötä laji oli helppo määrittää ruskosammakoksi. Viitasammakon ääni on pulputtavaa, ja rupikonna puolestaan haukahtelee tai metallisesti kirahtelee.
Viitasammakko
Virossa sammakkoeläinten valikoima on monipuolisempi (lajeja on 11), mikä tietysti johtuu lempeämmästä ilmastosta. Yli kymmenen vuotta Virossa asuessamme meillä olisi ollut hyvä tilaisuus kartuttaa sammakkokokemuksiamme, mutta kotimme oli pienellä meren saarella, missä lajisto oli niukka, ja koska meillä oli kaikenlaista hoidokkia kanoista hevosiin, emme voineet niitä noin vain jättää ja lähteä mantereelle seikkailemaan.
Eräänä keväänä ystävämme tulivat pariksi päiväksi lomittajan tehtäviin, ja silloin tartuimme tilaisuuteen ja teimme retken eteläisessä Virossa sijaitsevalle hiekkakuopalle – tai oikeastaan sinne muodostuneelle lammikolle. Toivoimme tapaavamme haisukonnan.
Haisukonna elää Virossa levinneisyytensä pohjoisrajalla. Rupikonnan tavoin sillä on kyhmyinen iho, mutta yleisväri on vaaleampi, siinä voi olla oliivinvihreää ja punertavia pilkkuja; lisäksi useimpien konnien selkää koristaa pitkittäisjuova. Kiehtova laji – mutta valitettavasti Virossa harvinaistunut ja joutunut uhanalaisten listalle. Retkikohteenamme olleelta hiekkakuopalta se oli ehkä jo hävinnyt.
Reissu ei silti ollut turha, sillä lammikossa polski vihersammakoita. Meille sekin oli uusi tuttavuus. Tosin emme olleet varmoja, mistä lajista tarkkaan ottaen oli kyse. Sammakot olivat todella äänekkäitä ja väriltään kirkkaanvihreitä. Olisivatko ne olleet ruokasammakoita? Vai oliko lammella kaksikin lajia?
Ruokasammakko on mölysammakon ja pikkuvihersammakon elinvoimainen hybridi. Se on lisääntymiskykyinen ja voi kutea niin hybridikumppanien kuin emolajiensa kanssa. Vihersammakoiden määrittäminen on tunnetusti hankalaa, mutta tällainen lajien välinen sekasotku on vain järjestystä kaipaavien ihmisten päänvaiva; evoluutio kulkee omia polkujaan, ja lajien väliset rajat aika ajoin hämärtyvät.
Vihersammakoita tavataan nykyään myös Varsinais-Suomessa, mutta meillä niitä pidetään ihmisten tuomina ja ne on luokiteltu vieraslajeiksi.
Telttaretkemme vihreiden sammakoiden hiekkakuopalle oli hauska ja mieleenpainuva, olkoonkin että tavoittelemamme laji jäi vain haaveeksi. Ehkä haisukonnan vuoksi kannattaisi taas joskus lähteä Viroon.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.