22/2023

Tämän blogin jännä sammakko, kutsun sitä virolaisen nimen perusteella vesikonnaksi (veekonn) on jo kauan sitten – en ole löytänyt  tarkempaa ajankohtaa – saanut alkunsa mölysammakon ja pienen vihersammakon eli kahden vihersammakkolajin risteytymänä.

Risteytymällä syntyneillä ”vesikonnilla” on kuitenkin huikean ovela lisääntymistapa. ”Vesikonnat” – siis nämä hybridit – pyrkivät lisääntymään vain emälajiensa yksilöiden eli joko mölysammakon (järvekonna) tai pienen vihersammakon (tiigikonna) kanssa  – eivät keskenään toisten hybridien ”vesikonnien” kanssa. Näin ”vesikonna” ei ole kehittynyt omaksi lajikseen, vaan on pysynyt hybridinä. Se elää myös pienten vihersammakoiden kanssa samoissa polulaatioissa. Hybridin ”vesikonnan” suomenkielen nimi lessonansammakko selittyy lisääntymistavasta kertovasta kreikan kielen sanasta. Samaa nimeä on käytetty myös pienestä vihersammakosta. Hybridistä on käytetty myös nimeä ruokasammakko. Olen tässä käyttänyt hybridistä kuvauspaikan nimeä vesikonna (veekonna). Jotta mikään ei olisi erityisen selvää, paikoin hybridi on kehittynyt pitemmälle ja lisääntynyt myös ilman emolajeja.

Kun viime viikolla kuvasin kahden ystäväni kanssa tätä sammakkoa, hybridiä ”vesikonnaa”, syntyi melkoisia vaikeuksia määrittää, mitä itse asiassa olimmekaan kuvanneet! Maastossa vihersammakoiden määrittäminen lajilleen onkin vaikeaa.

Jotkut yksilöt olivat vihreitä ja niissä oli isohkoja mustia täpliä aivan kuten mölysammakolla.

Toiset olivat ”vain” vihreitä. Jotkut taas jopa aika kirkkaan kellanvihreitä.

Pieni osa näytti olevan harmaita. Olipa joukossa kauniin ruskeitakin yksilöitä suurine pilkkuineen.

Kuvauskaverini hoksasi sammakot tuoksi hybridiksi. Sain myös toiselta hyvältä ystävältäni ajatuksia Viron sammakoista. Risteytymä osaltaan selitti myös monet värit. Mutta myös muilla vihersammakoilla on samoja piirteitä. Ja eri lajien väliset erot ovat toki usein häilyviä määrittelykysymyksiä.

Koitin valita tähän erivärisiä vesikonnia – ja mahdollisia muita. Ainakin ilmeinen valtaosa tämän alunperin joskus kaivetun vesialtaan kymmenistä sammakoista oli hybridejä vesikonnia, mutta hyvin todennäköisesti joukossa on yksilöitä hybridin emolajeista. Niitähän tarvitaan vesikonnan erikoiseen lisääntymiseen. Ehkä kuvasimme kaikkiaan siis kahta lajiksi kutsuttua ja yhtä hybridiä risteytymää.

Nauti kuvista, vaikka kaikkia sammakoita ei voi kuvista määrittää. Tämä tarina kuvaa niitä kokonaisuutena. Netistä voit löytää myös äänitteitä, ”konnalauluja”, ja tutustua lähemmin meitä lähinnä Virossa eläviin sammakkolajeihin ja tuohon hybridiin. Blogin kuvat ovat kaikki viime viikolta Pärnun läheltä.

Virossa on yhteensä 11 sammakkolajia, sammakoita, konnia ja salamantereita (aiemmin vesiliskoja). Viro on tässäkin menestynyt Suomeen nähden paremmin luvuin 11-5. Suomen lajit ovat ruskosammakko, viitasammakko ja rupikonna sekä kaksi salamanterilajia eli vain viisi.

Vesikonnat kuuluvat niiden luontaisen lisääntymisen ja levinneisyyden perusteella luontoon mm. Virossa, Tanskassa ja eteläisessä Ruotsissa. Suomessa vesikonnat ja niiden emolajit ovat kuitenkin luokiteltu vieraslajeiksi, joita ei saa tänne tuoda, vaikka näin on ilmeisesti käynytkin. Vieraslajien siirtäminen on vaikutuksiltaan arvaamaton ja kielletty. Vieraslajit voivat johtaa ennakoimattomasti alkuperäislajien katoamiseen ja haitallisesti mm. rantojen ja lampien herkkään ekosysteemiin.