Tänä keväänä usean kahlaajalajin muutto jatkui aika pitkälle kesäkuulle. Olin kolmen taitavan ja innokkaan nuoren ornitologin kanssa kesäkuun alussa 5.-9.6.2023 Viron Läänemaalla. Mietimme lähtiessä, vieläkö näkisimme myös kahlaajien arktikaa. Näimme hienosti! Mm. komeita isosirrejä. Jutun kuvat ovat jänkäsirriäisestä.
Etsi jänkäsirriäiset! Ne ovat vähän pienempiä ja typäkämpiä kuin suosirrit. Jänkäsirriäisen nokka on ihan omansa, se taittuu hieman alaspäin ihan kärjestä. Pään, kupeen ja vatsan väritys poikkeaa suosirristä. Ja vielä vihje: vain jänkäsirriäiset ovat tässä kuvassa syvyysterävyysalueella.
Valtavan pitkillä muuttomatkoillaan lentävät isosirrit eivät juuri laskeudu ylimääräisesti, jos eivät äkkinäiset sääolosuhteiden muutokset siihen ohjaa tai suorastaan pakota. Runsaat 15 myöhäisen kevätmuuton isosirriä löysimme kuitenkin kaukoputkiin heti ensimmäisenä iltana 5.6. Pögarin rannoilta. Mukava havainto. Samaan aikaan kuovinaaraat ovat olleet jo toukokuun puolelta alkaen ”syys”paluumuutolla lounaan suuntaan.
Vaan aika yllätys oli, että 43 punaista isosirriä lepäili samalla Pögarin rannalla taas 8.6. Isosirrin muuttohavaintoja tehtiin samoihin aikoihin Suomenlahden pohjoisella rannikolla. Kauniilla avoseteillä havaitsimme ainakin yhden poikasen.
Suosirrejä oli laskeutunut Puisen rannoille kolminumeroinen määrä, ehkä puolitoista sataa ja pikkusirrejä muutama.
Erityisen ilahduttavaa oli löytää 5.6. rannalla ruokailevista kahlaajista peräti kymmenen jänkäsirriäistä. Lapin soiden yllä ne pitävät jo vauhdikkaita parvisoidinlentojaan.
Etualalla ruokailee seitsemän jänkäsirriäistä kymmenestä havaitusta.
Rannoilla oli kolme mustavikloa – kuitenkin ilmeisesti jo paluumuutolla olevia naaraita, jotka jättävät koiraan huoleksi poikaset. Haversvin ranta pohjoisempana oli hiljainen siellä käydessämme. Vedenkorkeuden vaihtelut avaavat varsin vaihtelevasti ruokailuun sopivia kahlaajapaikkoja tällä tunnetulla kahlaajarannalla. Syksyllä kannattaa käydä taas.
Tässä vielä jänkäsirriäinen, joka on olemukseltaan hieman kurppamainen
Pääsimme kuulemaan Suomessa kovin harvinaiseksi käyneen kuhankeittäjän moneen kertaan ja yölaulajia kuten rastas- ja luhtakerttusia ja pensassirkkalintuja kahtena iltayönä. Osuimme ihailemaan lähietäisyydeltä Matsalun alueella mm. pikkukiljukotkaa kiireettömällä aterialla. Muutenkin pääsimme nauttimaan runsaista petolintuhavainnoista. Palaan niihin myöhemmin ja kerron myös lintu- ja nisäkäsillasta Kasarin joella. Siellä liikuimme kalastajan matkassa vanhalla kunnon puisella kalastusveneellä. Siitä retkestä lisää ehkäpä jo ensi viikolla!