Teksti: Suvi Vehmanen
Kuva: Nimim. Tiomax80 / Flickr (CC BY 2.0)

Lähde tutkimusretkelle etsimään elämän merkkejä talviluonnosta. Pakkaa reppuun taskulamppu, jokin tyhjä purnukka aarteita varten ja hiukan evästä. Voit ottaa myös pienen lapion tai kiikarit. Tärkeintä on kuitenkin kulkea luonnossa silmät ja korvat tarkkana.

Puussa

Näetkö oksistossa risupesiä, jotka on vuorattu sammalilla? Sinne orava viilettää lämmit- telemään talvipakkasilla. Lehtipuiden alaoksilla tai oksanhangassa lepää kurtistunut, tumma sienenkappale. Orava on käynyt sienestämässä! Se tarvitsee sieniretken satoa talviravinnoksi.

Vanhojen puiden ontot rungot ja rosoinen, jäkälien peittämä kuori tarjoavat talvehtimispaikkoja hyönteisille. Siellä lymyilevät monet hämähäkit ja pikkuperhoset, kärpäset ja luteet.

Havumetsien tiaiset piilottavat puiden koloihin ja oksistoihin runsaasti ruokaa talven varalle. Talvella tiaisparvet piiskuttavat ja ruokailevat hyvässä järjestyksessä kuusen eri osissa.

Hirvi repii haavan kuorta irti pitkinä suikaleina. Jos haapa on kaatunut tai kaadettu maahan, järsivät jänikset mielellään sen latvaoksia. Samalla apajalla voi piipertää myös metsämyyrä.

Talossa ja pihalla

Vajan alla tai pensaiden suojissa, lehtikeon keskellä pitää siili talvimajaansa. Voipa talon alla uneksia supikoirakin. Ullakolla ja kellarissa voit törmätä talvehtivaan nokkosperhoseen. Kellarin seinillä ja katossa saattaa isompikin porukka ötököitä viettää talveaan.

Kottaraispönttöön on saattanut pujahtaa pieni varpuspöllö, joka pinoaa sinne myyriä ja päästäisiä talviseksi ruokavarastoksi.

Ilmassa

Tilhet lentävät pohjoisilta pesimäseuduiltaan etelämmäksi marjoja etsimään. Kirkasäänisesti sirisevät ja puusta toiseen pörähtelevät tilhiparvet sulostuttavat pakkaspäivää ja tyhjentävät pihlajat nopeasti marjoista.

Koivujen ja leppien latvoissa kiertelee vilkkaita, surisevia urpiaisparvia. Sirkustaiteilijan lailla urpiainen roikkuu oksan kärjessä pää alaspäin ja tavoittelee siemeniä suuhunsa.

Maassa

Mullan alla kevättä odottavat esimerkiksi valkovuokon, kielon ja oravanmarjan juurakot. Käenkaalin ja voikukan kasvu alkaa maan pintaan painuneista silmuista, vaikka jokunen vihreä lehtikin säilyy elossa talven yli.

Jotkut päiväperhosten toukat ryömivät risujen ja lehtien sekaan talvehtimaan. Toukkia ja niiden koteloita piileksii usein myös sammalikossa, kuten ruskeita yökköskoteloita kivillä kasvavien sammalten alla.

Jos äkkäät mättään kupeessa tai kaatuneen puun alla pikkuruisen puolukka- tai siemenkeon, olet löytänyt metsämyyrän talvivaraston! Luppojäkälistä pyöritettyjä pallosia myyrä kerää vanhaan linnunpesään ja nakertaa niitä sitten pakkaspäivän pitimiksi.

Kun lumella lepää kasoittain tuoreita kuusenoksien pätkiä, asialla on ollut orava. Se katkaisee verson, napsii tyvestä silmut ja pudottaa oksanpään maahan.

Julkaistu alun perin Suomen Luonnossa 10/2008.