Megachile willughbiella

Ulkonäkö ja tuntomerkit: Suurikokoinen (12–16 milliä). Pää voimakasrakenteinen ja ruumis tiheäkarvainen. Karvoitus on väriltään vaalean punaruskeaa tai harmahtavaa. Takaruumiissa on vaaleita karvavöitä ja koiraan etujalat ovat vaaleat ja leventyneet.

Elintavat, ravinto ja lisääntyminen: Verhoilijamehiläiset tekevät pesänsä puukoloihin ja -rakoihin, kuten lahopuuhun vanhoihin kovakuoriaisten reikiin ja seinien rakoihin tai kaarna alle. Nimensä ne ovat saaneet siitä, että ne vuoraavat toukkakopan sisustan kasvinlehtien palasilla. Yhdessä pesässä on 6–8 toukkakomeroa. Ravintokasviensa suhteen laukkuverhoilijamehiläinen on monipuolinen, mutta se suosii maksaruohoja, kelloja, nätkelmiä ja keltamaitetta. Mesikasvien suosimisessa on paikallisia eroja. Lentoaika kesäkuun alkupuolelta elokuun loppuun.

Levinneisyys ja runsaus: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Levinneisyyden pohjoisraja Iisalmi–Siikajoki–Oulu -linjalla. Laukkuverhoilijamehiläisiä tavataan puutarhoissa, tienpientareilla ja metsänreunoissa.

Heimo: Vatsaharjamehiläiset (Megachilidae). Vatsaharjamehiläisten nimitys tulee mehiläisten vatsakarvoista, joihin ne varastoivat keräämänsä siitepölyn. Suurin osa heimon lajeista ei ole erikoistunut tiettyyn ravintokasviin, vaan on generalisteja. Vatsaharjamehiläiset käyttävät pesänrakennukseen monipuolisesti eri materiaaleja: kasvinlehtiä, maa-ainesta, kasvien sekä eläinten karvoja ja jopa pihkaa. Myös useita pesävieraita eli loislajeja tunnetaan. Suomesta tunnetaan 54 lajia vatsaharjamehiläisiä.

Tiesitkö: Ruotsissa verhoilijamehiläiset tunnetaan nimellä tapetserarbin eli tapetoijamehiläinen.