Myopus schisticolor

Tuntomerkit: Metsämyyrän kokoinen, mutta lyhythäntäinen. Turkki sinertävänharmaa, ja selän takaosassa on punaruskea laikku. Pienet korvat.

Jäljet luonnossa: Järsii syömälaikuiltaan sammalikon tasapitkäksi, tekee sammalvarastoja kiven- ja maakoloihin.

Ravinto: Sammalet.

Ääni: Ei juuri ääntele ihmiskorvin kuultavasti.

Lisääntyminen: Kannat vaihtelevat vuodesta toiseen. Ensimmäiset poikaset touko–kesäkuussa, sen jälkeen pesueita syntyy vielä 2–4. Nousuvaiheessa voivat lisääntyä talvellakin, jos lumiolosuhteet ovat suotuisat. Ensimmäisen pesueen naaraspoikaset ehtivät lisääntyä saman kesän aikana. Poikasia syntyy kerralla vain 2–6.

Levinneisyys ja runsaus: Laikuttaisesti lähes koko maassa. Esiintymistä rajoittavat tarkat elinympäristövaatimukset. Paksusammalisten vanhojen kuusimetsien spesialisti. Suosii metsiä, joissa on piilopaikkoja tarjoavia kaatuneita puita tai oksaryteikköjä sekä kosteampia painanteita kesäravinnon tarjoajiksi.

Tiesitkö? Naaraspainotteisen sukupuolijakauman aiheuttaa mutaatio X-kromosomissa. Mutaatio peittää Y-kromosomissa olevan koirastekijän toiminnan. Tämän seurauksena osa yksilöistä on perimältään koiraita mutta luonteeltaan ja elintoiminnoiltaan lisääntyviä naaraita. Nämä XxY-naaraat synnyttävät vain naaraita.

Kolon suulla (oik.) on metsäsopulin pieniä, tasapaksuja ja säännöllisen muotoisia papanoita. Liito-oravan papanat (vas.) ovat isompia. Niitä löytää yleensä kasvavan puun tyveltä. Keskellä alhaalla mustia metsämyyrän toisesta päästään suippoja papanoita, joita näkee myös metsäsopulin koloilla sekä liito-oravahaavankin tyvellä.