Kuva: Sirpa Jyske / Havaintokirja

Erithacus rubecula

Tuntomerkit: Pyöreäpäinen ja pörröisen oloinen pieni hyönteissyöjälintu. Höyhenpuku selkäpuolelta ruskea, vatsahöyhenet valkoiset ja laajalti punainen rinta, jonka sivuilla harmaa reunus. Punainen jatkuu ylös silmän ympäri ja nokan yläpuolelle, eli tumma ”nappisilmä” jää punaisen ympäröimäksi.

Äänet: Kaunis soliseva ja hieman surumielinen laulu, jossa heleitä ääniä. Laulaa useimmin aamu- ja iltahämärissä.

Elintavat: Pesii huhti–toukokuussa metsissä, puistoissa, ja puutarhoissa. Pesä puoliavoimesti esimerkiksi kannon tai mättään kupeessa, juurakossa, rakennuksessa, halkopinossa tai avopöntössä. Viihtyy myös ihmisen seuralaisena. Pomppii usein maassa, jolloin roikottaa siipiään ja nykii välillä pyrstöään ylös. Voi olla luottavainenkin ihmistä kohtaan, mutta lennähtää pienimmänkin häiriön takia katveeseen pensaan alle, tiheikköön tai maaston painaumaan.

Ravinto: Hyönteiset, madot ja muut selkärangattomat, marjat ja siemenet.

Lisääntyminen: Pesii huhti–toukokuussa, pesyeessä on 2–8 poikasta. Pesii ilmeisesti usein myös toisen kerran kesällä, jos olot ja hyönteisravinnon määrä ovat suotuisat.

Levinneisyys ja runsaus: Koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Suomessa pesii 1,2–2,1 miljoonaa (2024) punarintaa, kanta on vähenevä.

Muutto: Hyvin pieni osa punarinnoista talvehtii Suomessa, usein ruokintojen liepeillä.  Suurin osa muuttaa syksyllä Keski- ja Etelä-Eurooppaan. On hyönteissyöjälintujen joukossa huhtikuussa kevään varhaisimpia saapujia. Lähtee syksyllä pääosin syys–lokakuussa.

Tiesitkö? Britteinsaarilla punarinta on hyvän onnen ja onnellisuuden symboli, ja se on valittu Iso-Britannian kansallislinnuksi.