Marjatta Kurenniemen (1918–2004) satukokoelma Seitsemän meren tuolla puolen on päätynyt elämäntoverikseni. Kirjan saduissa seikkaillaan maailmassa, jossa ihminen on pieni, metsät ja vuoret suuria. Kivet liittoutuvat kuningasta vastaan, hämähäkinseitti osoittautuu aarteeksi, kuningatar tavoittaa ikuisen elämän mutta luopuu siitä: vain rajallisessa ajassa on mahdollista saavuttaa elämän ”ilot ja surut, sen kauneus ja tuska”.

Ainutlaatuinen on satu Jäähiidestä ja Maaemosesta. Vaikka fiktion kieli on erilainen kuin tieteen, sadun kautta aloin oppia, mikä on jääkausi. Yhä sydän vavahtaa, kun luen Maa­emosen viimeiset sanat Jäähiidelle: ”Valo, lämpö ja elämä ovat voittaneet. Väisty siis, sillä nyt hallitsen minä maailmaa.”
Ilmastonmuutoksen aikoina ei ole enää selvää, kumpi edustaa hyvää. Sadut jatkavat elämäänsä.

Anni Kytömäki, kirjailija. (SL 1/2019)