Kirjahyllyssäni on kaksi Retkeilykasviota, vuosien 1986 ja 1998 painokset. Vanhempi kirja on suojattu kontaktimuovilla, ja selkämyksessä muovin alla on neulasia. Sivut ovat kosteuden jäljiltä kellastuneita. Opusta on siis nimensä mukaisesti kannettu mukana retkillä, vaikka painoa sillä on enemmän kuin maasto-oppaalle soisi.

Kirja oli nuorelle biologian opiskelijalle kasvintunnistuksen raamattu, kunhan sitä oppi käyttämään. Aloittelevan kasviharrastajan ensimmäiseksi oppaaksi en Retkeilykasviota suosittele, mutta harrastuksen edetessä kirja on määrityskaavoineen ja lajinkuvauksineen ehdoton kumppani. Kasvien rakennetta kuvaavat termit ovat kuin runoutta: silposuoninen, kielekekorvake, hapsihaiven.

Piia Ahonen, vapaa toimittaja. (SL 8/2020)