Halictus tumulorum

Ulkonäkö ja tuntomerkit: Pienikokoinen (6–8 milliä). Pää, keskiruumis ja joskus myös takaruumis ovat pronssinhohtoiset. Naaraalla on takaruumiin kärjessä selvä vako ja takaruumiin selkäkilpien takareunoissa on vaaleat ripsivyöt. Koiras on naarasta huomattavasti hoikempi ja sillä on pitkät tuntosarvet.

Elintavat, ravinto ja lisääntyminen: Tarhavakomehiläistä on pidetty Suomessa erakkona, mutta etelämpänä siitä tunnetaan yhteiskuntia muodostavia kantoja. Pesäpaikan suhteen laji on joustava, se kaivaa pesäkolon maahan hiekka- tai savimaalle, kaupungissa jopa nurmikolle. Suomessa tiedetään käyttävän yli sataa mesikasvia, mutta suosii keltaisia voikukan sukulaisia, mutta koiraat myös kanervan kukkia.

Levinneisyys ja runsaus: Suomessa yleinen suurin piirtein Vaasa–Pohjois-Karjala -linjan eteläpuolella. Elää puutarhoissa, kaupunkialueilla, metsien reunoissa ja rinnemaastoissa, pelloilla ja avomailla.

Heimo: Hietamehiläiset (Halictidae). Hietamehiläiset ovat alkeellisesti sosiaalisia, eli ne muodostavat yhteiskuntia. Suomesta on tavattu 40 lajia, jotka kaikki pesivät maassa tai ovat maassa pesivien mesipistiäisten loisia.

Tiesitkö: Hietamehiläisten englanninkielinen nimi ’sweat bees’ johtuu siitä, että hiki houkuttelee monia lajeja ruokailemaan iholle.