Hylaeus communis

Ulkonäkö ja tuntomerkit: Pieni (4,5–7 milliä), musta ja kalju, ja muistuttaa ulkonäöltään petopistiäistä. Simamehiläisen kieli on kaksihaarainen ja lyhyt, jonka avulla se pystyy levittämään silkkimäisen kalvon pesän sisälle. Naaraalla on naamassaan kaksi pitkänomaista vaaleankeltaista täplää ja koiraalla myös täplien välinen alue on enimmäkseen kellertävä. Vaaleiden naamakuvioiden muoto on simamehiläisillä lajityypillinen.

Elintavat, ravinto ja lisääntyminen: Simamehiläiset pesivät korsien sisälle ja ovat hyönteishotellien vakiovieraita. Esimerkiksi vadelman varret ja ruo’ot kelpaavat pesäpaikoiksi, myös pienet noin kolmen millin kolot puurakenteissa. Simamehiläiset keräävät ravintonsa, myös siitepölyn, kupuunsa, ja ”oksentavat” sen pesän sisällä. Ne ovat pääasiassa polylektisiä eli kelpuuttavat monien eri kasviheimojen siitepölyä ravinnokseen. Vattusimamehiläinen lentää koko kesän toukokuulta elokuulle.

Levinneisyys ja runsaus: Yleinen laji pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Viihtyy ihmisen läheisyydessä, pihoilla, puistoissa ja puutarhoissa, myös kaupunkialueilla.

Heimo: Kalvomehiläiset (Colletidae). Suomessa elää 23 kalvomehiläislajia. Heimo on saanut nimensä siitä, että mehiläiset vuoraavat pesän sisustan silkkimäisellä kalvolla. Ravinto pysyy tuoreena ja lähes nestemäisessä muodossa kalvon sisällä.

Tiesitkö: Simamehiläiset tunnetaan Ruotsissa nimellä citronbin, sillä jos mehiläistä häiritsee, se tuoksuu sitruunalle.