Maailman kottaraislajit elävät tyypillisesti Afrikan savanneilla ja metsissä sekä Kaakkois-Aasiassa. Suomessa esiintyvän lajin levinneisyys on hyvin laaja, onpa kottaraista suosionsa vuoksi siirretty vieraslajiksikin.
Nuori kottarainen, jonka puku on vaihtumassa aikuisen näkölseksi. Kuvat: Samuli Haapasalo
Suomessa elävällä kottaraisella on parin sadan vuoden historia, jolloin se ensin levisi koko maahan ja kanta kasvoi voimakkaasti. Sitten seurasi reipas vähennys, karja siirtyi suurimmalta osin sisälle, viljelytavat vaihtuivat ja valtavia kottaraisparvia vainottiin Euroopan muuttokeskittymissä.
Virossa kottaraista pesii suhteutettuna pinta-alaan nähden moninkertaisesti kuin Suomessa
Nyt kottaraisen kanta on vähän taas vahvistunutkin. Se ei ole kuitenkaan sellainen joka pihan tuttu pesimälintu, jolle rakennettiin paljon pönttöjä ja jonka saapumista odotettiin maaliskuun lopulla. Ainakin maaseudun ja taajamien laitamien pihoihin voisi suositella taas kottaraispöntön perinteen vahvistamista. Noin 35 cm korkeutta, lentoaukko 50 mm, pesäontelon halkaisija noin ainakin 13 cm ja sijoitus muutaman metrin korkeudelle pihakoivuun. Syksyllä rakennettu pönttö odottaa kevään aikaista pesijää.
Kottaraisia voisi kutsua yhtä aikaa toraisiksi, leikkisiksi ja sosiaalisiksi, kun katselee niiden syksyistä keskinäistä tirskuntaa sähkölangoilla.
Toisaalta kottaraisten kokoontumislennot ovat hauskoja parvitapahtumia, kun ne kerääntyvät iltasella suuriin parviin piiloutuakseen yöpymään tuhansienkin parvissa ruovikoiden kätköihin.
Virossa aika matalallakin (2 ja 2,5 m) olevat kottaraispönttöni antoivat puolen tusinaa vuotta sitten useina kesinä kottaraisen pesimisen jälkeen pesäpaikan tervapääskyille. Ehkä Suomessa kottaraispöntöillä voisi edistää molempien lajien kantaa. Omaperäisen, hienon tervapääskyn väheneminen on ollut varsin nopeaa. Myös tervapääskyä voisi yrittää auttaa myös pihapöntöillä. Siinä puutarhan syyshoitoon vihje pienellä vaivalla tehdystä hyvästä työstä linnuille.
