Hyvänä sienisyksynä orakkaista voi saada runsaan sadon. Kookkaita vaaleaorakkaita (Hydnum repandum), ja hentoja, selkeästi oranssin- tai rus­keansävyisiä rusko-orakkaita (H. rufescens coll.) voi valmistaa ja säilöä samoin tavoin, joko pakastamalla tai kuivaamalla. Kuivaaminen hiukan sitkistää sienen maltoa, pakastaminen taas vaikuttaa eniten makuun. Kuivaaminen myös voimistaa sienen makua, joten kuivata kannattaa vain nuoria ja tuoreita sieniä, joiden maussa on vähiten karvautta.

Sekä vaaleaorakas että rusko-orakkaat kuuluvat Eviran suosittelemiin ei-uuselintarvikkeisiin – entisiin kauppasieniin. Ne ovat turvallisia ja niiden käytöstä on pitkät perinteet ja paljon kokemusta. Ruokaviraston ohjeen mukaan näitä molempia lajiryhmiä saa olla myytävissä erissä.

Vaaleaorakkaan satoaika on pitkä. Se ajoittuu syyskuun alusta lokakuun loppuun saakka. Myöhäisimmät vaaleaorakkaat olen kerännyt pitkälti yli lokakuun puolenvälin. Sen jälkeen niiden maku alkaa huonontua, mutta ennen marraskuun alkua saattaa vielä löytyä hyväkuntoista ja hyvänmakuista vaaleaorakasta.