Tämä on ilmaisnäyte Suomen Luonnon maksullisesta sisällöstä. Suomen Luonnon tilaajana pääset lukemaan kaikki artikkelit sekä saat pääsyn lehtiarkistoon. Tilaa >

Sekä torvisienet että vahverot kuuluvat samaan Cantharellaceae-heimoon. Tiedon lisääntyessä lajien tieteelliset nimet ovat muuttuneet, ja nykyisin suppilovahveron (Craterellus tubaeformis) tiedetään olevan läheisempää sukua mustatorvisienelle (Craterellus cornucopioides) kuin keltavahverolle (Cantharellus cibarius). Suppilovahvero ei siis oikeastaan olekaan vahvero vaan torvisieni.

Tutuissa ruokasienissäkin riittää ihmeteltävää. Ja yksi laji voi olla tarkemmin ottaen monta vähän samannäköistä lajia.

Kaikki kantarellit ja torvisienet ovat niin sanottuja kantasieniä, eli samaa joukkoa kuin suurin osa keräämistämme ruokasienistä. Niiden itiöt kehittyvät nuijamaisissa alustoissa eli basidiumeista. Korvasienten tapaan kotelosieniin kuuluvalle rustonupikalle ne eivät ole juuri mitään sukua. Tämä ei estä hämärässä kuusikossa kulkevaa sienestäjää sekoittamasta rustonupikkaa ja suppilovahveroa keskenään. Pieni, kumimainen ja syötäväksi kelpaamaton rustonupikka on vain parasta opetella tuntemaan.

Lue myös

5 vinkkiä joilla löydät mustatorvisieniä

Keltavahverolla eli kantarellillakin on erehdyttävä näköislaji valevahvero. Kantarellien heimon lajeilta puuttuvat kuitenkin aidot heltat, jotka valevahverolla on. Helttojen sijaan torvisienillä ja vahveroilla on enemmän tai vähemmän selvästi erottuvat poimut. Sellaiset löytyvät myös kalvasvahverolta (Cantharellus pallens), keltavahveron harvinaiselta lähilajilta.

Mustatorvisienen kerääjän koriin voi päätyä samalta keruupaikalta myös ruskotorvisieniä ja harmaatorvisieniä. Nuo lajit kannattaa opetella tuntemaan, koska niitä käytetään harvinaisuutensa vuoksi jo luonnontilaisten kuusivaltaisten metsien ja lehtipuuvaltaisten lehtojen indikaattoreina. Voipa mustatorvisienen poimija tulla keränneeksi myös vielä harvinaisempia, paljon harmaatorvisientä muistuttavia pikkutorvisieniä. Jos lajinmääritys on varma, niistäkin kannattaa ilmoittaa havainto Luonnontieteellisen keskusmuseon Laji.fi-palveluun.

Suppilovahveron kerääjän kannattaa myös olla sientensä kanssa tarkkana. Alta sileämpi, oranssinkeltainen suppilovahvero on todennäköisemmin kosteikkovahvero (Craterellus lutescens). Kosketuskohdista tummuva suppilovahvero taas voi kuulua Suomessa eteläiseen, harvinaiseen lajiin nimeltä nuhruvahvero (Craterellux melanoxeros). Sekin havainto, joka on jo ilmoituksen väärti.

Lähteitä: Laji.fi, Fungi of Temperate Europe vol. 1–2 (Princeton University Press 2019), Sienilehti 1/2018, Sienet ja metsien luontoarvot (Luomus 2014).