5 vinkkiä joilla löydät mustatorvisieniä
Ilmaisnäyte
Tämä on ilmaisnäyte Suomen Luonnon maksullisesta sisällöstä. Suomen Luonnon digitilaajana pääset lukemaan kaikki digiartikkelit sekä saat pääsyn lehtiarkistoon. Tilaa >
Mustatorvisieni on ylivoimaisen maukas ruokasieni, mutta se voi olla myös turhauttava: Tummuneita lehtiä muistuttava väri tekee siitä todella vaikean huomattavan, ja satokin vaihtelee.
Jos mustatorvisieniä kuitenkin löytää, niitä löytää usein paljon, moneksi vuodeksi kerralla. Itiöemät nousevat nimittäin samoille paikoille vuodesta toiseen.
Parantaisiko lajin perusteiden kertaaminen sienionnea?
1. Etsi eteläisestä Suomesta mutta älä luovu toivosta muuallakaan
Mustatorvisieni Craterellus cornucopioides on läheistä sukua kantarellille, mutta kuuluu eri sukuun. Suppilovahvero sen sijaan on nykyisin sijoitettu samaan Craterellus-sukuun mustatorvisienen kanssa.
Täkäläinen mustatorvisienilaji on himoittu ruokasieni Euroopassa, Venäjällä, Japanissa ja Pohjois-Amerikassa asti. Yhdysvaltain itäosissa sillä on hyvin samannäköinen lähilaji Craterellus fallax, jota kutsutaan myös nimellä ”black trumpet mushroom”.
Mustatorvisienen esiintymisestä Suomessa ei ole vielä tarkkaa karttaa. Laji.fi-palveluun vähitellen kertyvistä havainnoista voi kuitenkin päätellä, että se on yleisin Etelä- ja Itä-Suomessa, suurin osa Suomen havainnoista on nimittäin tehty Pori–Kuopio-linjan kaakkoispuolella. Suuresta osasta Pohjanmaata laji näyttäisi puolestaan puuttuvan, syystä, jota voi vain arvailla.
Lajikoulu: Opi tuntemaan torvisienet ja vahverot
Pohjoisimmat mustatorvisienet on kerätty peräti Kemijärveltä, Rovaniemeltä ja Ylitorniolta asti. Luontokartoittaja Teppo Helo sienestää etelämpänä Kajaanissa ja Suomussalmella, mutta hän arvelee asuvansa jo mustatorvisienen parhaan levinneisyyden pohjoisnurkilla. Suurimmat saaliinsa hän on nimittäin saanut retkiltään eteläisempään Suomeen.
”Parhaiten mustatorvisieniä löytyy, jos mennään vaikka Järvi-Suomeen Kolovedelle”, hän kertoo.
Kovin yleinen mustatorvisieni ei ole missään päin Suomea.
Tästä tammistosta kerättiin valtava saalis mustatorvisieniä. Kuva: Jarkko Korhonen
2. Etsi kuusta, haapaa ja jalopuita
Mustatorvisieni on kantarellin ja suppilovahveron tapaan puiden juurisieni. Se irrottaa entsyymeillään maasta ravinteita, antaa niitä puille ja saa vastalahjana sokereita.
Vuonna 2011 saksalainen tutkimus kertoi, että mustatorvisieni voi kehittää sienijuuren pyökin ja lehmuksen kanssa.
Tämä voisi auttaa sienten etsijää, mutta mistäpä löydät pyökkiä ja lehmusta Suomen luonnossa?
Sieniharrastaja Jarkko Korhonen löysi pyökkiä Raaseporista, Metsäntutkimuslaitoksen koeviljelmältä, ja niiden alta hän äkkäsi parin aarin laajuisen mustatorvisienimaton.
Samanlaisia kokemuksia on muunkinlaisissa jalopuulehdoissa kulkeneilla sienestäjillä. Yhdysvaltojen itäosissa esiintyvä lähilaji Craterellus fallax on punatammien ja valkotammien seuralainen, mutta myös kotoisia mustatorvisieniä on löytynyt kahmaloittain tammien alta. Tammilehdot ovat meillä kuitenkin niin harvinaisia, että koko maan mittakaavassa niiden merkitys on sienestäjille olematon.
Virolainen sienijuuritutkija Leho Tedersoo kertoo, että mustatorvisienellä on jalopuiden lisäksi muitakin isäntäpuita, mutta isäntien varmistaminen on ollut vaikeaa, koska se dna-pätkä, jota juurisienten tunnistamiseen yleensä käytetään, on torvisienillä poikkeuksellisen pitkä. Pitkää rimpsua on ollut vaikea monistaa tutkimista varten.
Sopivia metsän piirteitä on siis toistaiseksi etsittävä kokemuksen varassa. Tedersoo itse on varma, että mustatorvisieni on ainakin kuusen juurisieni. Hän on poiminut mustatorvisieniä Pohjois-Virossa pelkkää kuusta kasvavista metsistä.
Metsäsienet sisältävät monia terveellisiä ainesosia
”Niitä löytyy myös tammien, lehmusten ja haapojen seurasta, ja hyvin todennäköisesti ne kasvavat koivun ja männyn kanssa”, hän sanoo. Isäntäpuiden valikoima on siis laaja.
”Puhtaat mäntymetsät voivat olla kuitenkin liian happamia. Ja leppien seurassa ne eivät taatusti kasva.”
Sen Tedersoo on huomannut, että mustatorvisienimetsät eivät ole koskaan aivan nuoria.
”Kaikki kantarellien heimon lajit tuntuvat ilmestyvät aika myöhäisessä sukkession vaiheessa.”
Rehevien notkojen reunat kannattaa tarkistaa. Kuva: Jyrki Sahinoja / Vastavalo
3. Etsi rehevyyttä ja lehdon piirteitä
Vaikka mustatorvisieniä voi joskus löytyä jopa kuivan kankaan poronjäkäliköstä, laji karttaa yleensä happamuutta. Se viihtyy paremmin kalkkipitoisilla mailla.
Salossa asuva Jarkko Korhonen pitää mustatorvisientä lehtojen ja lehtomaisten kankaiden sienenä. Sen kasvupaikat voivat olla reheviä, jopa heinäisiä. Korhonen on joskus kahminut mustatorvisieniä leveälehtisten tesmojen alta.
Teppo Helon pohjoisemmat havainnot ovat hyvin samanlaisia: hänenkin mustatorvisienimetsiään luonnehtii rehevyys, ja niissä on aina lehdon piirteitä. Tosin jos kuusi on Korhosen keruupaikoilla sekapuu, Helon paikoilla Kainuussa se on valtapuu. Vain yhden kerran Helo on löytänyt mustatorvisieniä koivikosta.
”Vaikka olisi kuiva ja kallioinen mäntykangas, kun väliin tulee rehevä notkahdus, jossa on kuusia ja ehkä pikkuisen saniaisia, sen notkahduksen reunoilta niitä on löytynyt”, hän kertoo.
Helo kulkee mustatorvisienen perässä rehevillä rinnejuoteilla, kausikosteissa notkoissa ja saarten rannoilla. Sananjalat ovat Kainuun korkeudella jo harvinaisia, mutta silloin kun niitä löytyy, löytyy usein myös mustatorvisieniä.
Kannattaa siis tarkistaa metsän rehevät laikut. Kuusikon sammalpohja, tai rinnemännikön keskellä kasvava haaparyhmä, jonka juurella on heinikkoa tai saniaisia… Ne voivat olla viittoja, jotka johdattavat mustatorvisienten luo.
Kokeneet mustatorvisienen kerääjät osaavat pitää silmällä myös metsän pieniä aukkoja. Mustatorvisienet eivät yleensä kasva puiden juurilla vaan arvostavat väljyyttä. Polkujen reunoilta ja suurten kivien läheltä niitä saattaa huomata. Usein löytöpaikka on rinteessä.
Mustatorvisienten etsintään on hyvä lähteä kunnon sateen jälkeisellä viikolla. Kuva: Jouni Tikkanen
4. Lähde liikkeelle sateen jälkeen
Parasta aikaa mustatorvisienten keräämiseen on syyskuu. Laji.fi:n havaintojen perusteella sadon huippu koittaa elo–syyskuun taitteessa ja pysyy tasaisena syyskuun ajan.
Vuodet toki vaihtelevat. Teppo Helo on pannut merkille, että mustatorvisienen sato heittelee jyrkästi kesän lämpötilojen mukaan.
”Täällä levinneisyyden pohjoisrajalla kasvustossa voi olla kylmänä vuonna kaksi yksilöä, mutta kun lämpösumma on ollut tarpeeksi suuri, pieneltä alalta voi tulla kymmeniä litroja.”
Sieniä nousee tietenkin sateella. Mustatorvisienten etsintään kannattaa lähteä koko päivän kestäneen kunnon sateen jälkeen, jos ei heti, niin seuraavana päivänä tai saman viikon aikana.
5. Kulje hitaasti, haaveile
Kaikista neuvoista huolimatta mustatorvisienet löytyvät lähes aina vahingossa, kun metsässä tulee pysähtyneeksi, tuijottaneeksi ajatuksissaan omiin jalkoihinsa. Siinä niitä yhtäkkiä on, himoittuja, hävyttömän hyvin lahoaviksi lehdiksi naamioituneita suppiloita.
Mustatorvisienen etsijällä pitäisikin olla aikaa pysähdellä. Kulkea kyyryssä, käsivarren mitan päässä metsänpohjasta, unohtua haaveilemaan.
Mustatorvisienten multainen kanta kannattaa leikata pois, ja lakin voi repäistä kahtia suppilon sisälle tipahtaneiden roskien varalta. Tuoreet mustatorvisienen itiöemät ovat sitkeän nahkamaisia, ja pilaantuvan sienen tunnistaa usein siitä, että se on alkanut löpsähtää jalasta. Mahdollisen löysän kohdan voi leikata pois.
Kotona sienet voi panna sellaisenaan pannulle tai kuivata. Kuivattuina ne säilyvät pitkään ja ovat liotettuina tai mausteeksi jauhettuina aivan yhtä hyvää ruoan raaka-ainetta kuin juuri metsästä tuotuinakin.
Mausteita ruokaan ei juuri tarvita. Mustatorvisienessä on vahva oma aromi.
Mustatorvisienet ovat usein niin huomaamattomia, että etsijän täytyy malttaa pysähtyä. Kuva: Jouni Tikkanen