Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Kuovisirri muuttaa Suomen yli keväällä näkymättömän korkealla, mutta näin syksyllä sen pääsee kyllä näkemään
Jos rajuilma ei satunnaisesti pakota alas, kuovisirri muuttaa keväällä tavoittamattoman korkealla, mutta keskikesästä syksyyn tämän kauniin, solakan kahlaajan voi nähdä syysmuutollaan erityisesti Pohjanlahden rannikolla matkalla kohti eteläistä Afrikkaa.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Kuvat: Samuli Haapasalo
35/2025
Kuovisirri lienee saanut nimensä nokastaan, joka kaartuu kuovin tapaan, mutta selvästi vähemmän. Tässä kuvassa kuovisirrin olemus muistuttaa tyyliltään kuovia, mutta aivan eri kokoluokassa.
Kuovisirrin vatsa on keväällä kauniin tiilenpunainen. Keskikesästä, jolloin vanhat sirrit pääosin muuttavat ja syksyllä vatsa on ruosteenpunainen mutta yleensä jo laikukas.
Nuoren kuovisirrin puvussa ei ole lainkaan punaista, mutta sen rinnassa on hento kauniinruskea väri. Vatsa on muuten valkoinen. Kuovisirrillä on valkea silmäjuova.
Hyvä ja lennossa selvästi näkyvä kuovisirrin tuntomerkki on valkoinen yläperä.
Varsinkin nuori kuovisirri voi jäädä huomaamatta nuorien suosirrien joukosta. Kannattaa katsoa nokan kaari ja vatsan kokovalkea tarkkaan sekä lennossa valkea yläperä.
Tässä kuvassa alarivistön 3. ja 5. lintu ovat kuovisirrejä, muut, joista tuntomerkit näkyvät, ovat suosirrejä
Syyskesän ja alkusyksyn kuovisirrin voi löytää lietteisiltä kahlaajarannoilta muiden sirrien tapaan, mutta myös keinoaltailla, joissa on samantapaisia ruokailupaikkoja.
Tässä vielä vertailuksi kolme syyspukuista ruosteenpunaista kahlaajaa rinnakkain, kuovisirri vähän taustalla ja kääntyneenä takaviistoon, mutta koon puolesta vertailtuna paljon isompiin hieman ylös kaartuvan pitkänokkaiseen punakuiriin ja rakenteeltaan pyöreämuotoiseen varsin lyhytnokkaiseen isosirriin. Näistä punakuiri pesii Suomessakin Lapin soilla. Kuvasta puuttuu neljäs punainen, mustapyrstökuiri, jonka pesimäalue Suomessa on pitkin läntistä rannikkoa. Mustapyrstökuiri muistuttaa kahlatessaan paljon kuvan punakuiria, mutta mustapyrstökuirin nokka on aivan suora. Nuo kaikki kolme ovat kuitenin aivan toista kokoluokkaa kuin pienehkö kuovisirri.
Sopivina syyspäivinä kannattaa kahlaajapaikoilla tarkkailla myös kuovisirriä. Kevätmuutolla se lentää tavoittamattoman korkealla ja on melkein mahdoton nähdä. Lähialueilla sen voi löytää myös Varanginvuonon ja Viron kahlaajarannoilta.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Aiemminkin olen kirjoittanut suulasta, mutta nyt blogi käsittelee erityisesti kysymystä,
mistä löytää suulan, pohjoisen Atlantin suurimman merilinnun ja miten pääsee häiritsemättä sopivalle hollille suulia katselemaan?
Tavilla on monimuotoisuuden itseisarvo ja se on olemukseltaan, väreiltään ja ääneltään sekä ketterän lentonsa ansiosta suuri tunnelman luoja Suomen metsälammilla.
Hailuodossa on perinteisesti kaikki ollut hieman toisin kuin mantereella ja se on hyvä asia. Luontoa, miljöötä ja ympäristöä on arvostettu ja ymmärretty vahvasti.