35/2025

Kuovisirri lienee saanut nimensä nokastaan, joka kaartuu kuovin tapaan, mutta selvästi vähemmän. Tässä kuvassa kuovisirrin olemus muistuttaa tyyliltään kuovia, mutta aivan eri kokoluokassa.

Kuovisirrin vatsa on keväällä kauniin tiilenpunainen. Keskikesästä, jolloin vanhat sirrit pääosin muuttavat ja syksyllä vatsa on ruosteenpunainen mutta yleensä jo laikukas.

Nuoren kuovisirrin puvussa ei ole lainkaan punaista, mutta sen rinnassa on hento kauniinruskea väri. Vatsa on muuten valkoinen. Kuovisirrillä on valkea silmäjuova.

Hyvä ja lennossa selvästi näkyvä kuovisirrin tuntomerkki on valkoinen yläperä.

Varsinkin nuori kuovisirri voi jäädä huomaamatta nuorien suosirrien joukosta. Kannattaa katsoa nokan kaari ja vatsan kokovalkea tarkkaan sekä lennossa valkea yläperä.

Tässä kuvassa alarivistön 3. ja 5. lintu ovat kuovisirrejä, muut, joista tuntomerkit näkyvät, ovat suosirrejä

Syyskesän ja alkusyksyn kuovisirrin voi löytää lietteisiltä kahlaajarannoilta muiden sirrien tapaan, mutta myös keinoaltailla, joissa on samantapaisia ruokailupaikkoja.

Tässä vielä vertailuksi kolme syyspukuista ruosteenpunaista kahlaajaa rinnakkain, kuovisirri vähän taustalla ja kääntyneenä takaviistoon, mutta koon puolesta vertailtuna paljon isompiin hieman ylös kaartuvan pitkänokkaiseen punakuiriin ja rakenteeltaan pyöreämuotoiseen varsin lyhytnokkaiseen isosirriin. Näistä punakuiri pesii Suomessakin Lapin soilla. Kuvasta puuttuu neljäs punainen, mustapyrstökuiri, jonka pesimäalue Suomessa on pitkin läntistä rannikkoa. Mustapyrstökuiri muistuttaa kahlatessaan paljon kuvan punakuiria, mutta mustapyrstökuirin nokka on aivan suora. Nuo kaikki kolme ovat kuitenin aivan toista kokoluokkaa kuin pienehkö kuovisirri.

Sopivina syyspäivinä kannattaa kahlaajapaikoilla tarkkailla myös kuovisirriä. Kevätmuutolla se lentää tavoittamattoman korkealla ja on melkein mahdoton nähdä. Lähialueilla sen voi löytää myös Varanginvuonon ja Viron kahlaajarannoilta.