Vuosikirjan 1951 kirjoituksessaan Luonnonvarainen eläimistömme ihmisen armoilla, Niilo Söyrinki kuvailee ihmisten asenteita:

”Suomen kansan suhtautuminen villeihin eläimiin on viime aikoina ollut julkisen puheen aiheena. On jyrkästi tuomittu se suoranainen raakuus ja hävitysvimma, jonka uhriksi erityisesti suuret ja harvinaiset eläimet niin usein joutuvat, ja on huolestuneesti kysytty, eikö ole mitään keinoa kansamme käytöstavan muuttamiseksi, niin että eläimet, joilla olisi yllin kyllin tilaa metsäisessä, harvaan asutussa maassamme, saisivat elää täällä rauhassa ihmisen niitä hätyyttämättä.”

”Sysäyksen tälle keskustelulle on antanut ennen kaikkea joutsenen kohtalo. Tieto tämän alkuperäisen erämaalinnustomme kenties uljaimman ja viehättävimmän edustajan häviämisestä miltei sukupuuttoon maamme rajojen sisäpuolelta on tullut useimmille kotimaan luonnon ystäville hätkähdyttävänä yllätyksenä.”