Vuosikirjassa 1953 julkaistiin metsänhoitaja ja lintutieteilijä Kalevi Raitasuon artikkeli Lintujen valokuvaaminen luonnon ystävän harrastuksena.

”Onneksi ne ajat, jolloin lintutieteen harrastuksen pääsisältönä oli munien ja linnunnahkojen keräily ja niiden mittailu, alkavat olla takanapäin.Vieläkin tosin ovat monet harvinaiset lintulajit ja niiden pesät kaikista rauhoitussäännöksistä huolimatta alituisessa vaarassa, niinkuin lukuisat tuoreet kokemukset osoittavat.”

Raitasuo kritisoi linnunmunien keräämistä. Luontokuvaamisen etiikka on edelleen ajankohtainen aihe.

”Lintutieteen kannalta, näytteiden saamiseksi, ei tuollaista keräilyä voida enää nykyisenä miltei rajattomien teknisten mahdollisuuksien aikakautena pitää läheskään aina tarkoituksenmukaisena ja hyväksyttävänä. Kameraa ja värifilmiä käyttämällä saadaan harvinaisuuksista tietyssä mielessä ainakin yhtä arvokkaita näytteitä kuin tallentamalla ne lasikaappeihin!”

”Muuan tunnettu lintu- ja luonnonsuojelumies, joka ei itse valokuvaa, on väittänyt, että lintuvalokuvaajat aiheuttavat paljon vahinkoa ”metsästysmaillaan”. Jos tälläinen syytös pitäisi yleensä paikkansa, olisi tietysti koko harrastus tuomittava. Näin ei kuitenkaan ole asianlaita.”

”Ennen kuin ryhtyy valokuvaamaan lintuja, on opittava tuntemaan niiden luonnetta ja elämäntapoja sekä tiedettävä millainen kameran ja muiden välineiden on oltava.”