Lehdessä käsitellään lintuja kansanlyriikassa.

”Ihminen on aina tulkinnut maailmaa ja omaa olemassaoloaan tarkkailemalla muita elollisia olentoja. Linnut ovat helposti näkyviä ja kuuluvia, joten niihin on kiinnitetty huomiota tavallista enemmän. Kun esi-isämme -ja äitimme kuuntelivat ja katselivat lintuja, he tekivät sen itse asiassa aivan samasta syystä kuin takavuosien huolestuneet ornitologit kartuttaessaan petolintujen avulla tietoja ympäristömyrkyistä – tai tämän päivän tietokonemies, joka laatii Suomen lintuatlasta”, kirjoittaa biologi Antero Järvinen artikkelissaan Linnut suomalaisessa kansanlyriikassa.

Kirjoittaja mainitsee muun muassa käkeä pidetyn ilon lintuna, joka ”kukkuu kurjallenkin, heläjääpi herjallenkin”. Ennustaapa käki naimisiinmenot ja elinvuodetkin. Alli taas on lintu, joka ”jo pelkällä nimellään virittää runon molliin”.

Korpilla taas on maine ennustajana. ”Uskomukset selittävät, miksi kansanlaulaja manaa huoliensa hukuttajaksi juuri korpin. Korpin on uskottu vaistoavan ihmistä kohtaavat onnettomuudet yhtä tarkasti kuin se vaistoaa ruokansa. Se on tullut huolipidolle kuin haaskalle.”