Saimaastako säännöstelyallas?

Vesihallitus esitti 1980-luvun alussa maamme suurimmalle järvelle Saimaalle rajua vedenpinnan säännöstelyä, jopa lähes kahdella metrillä. Hanke nosti kiivasta vastarintaa ranta-asukkaiden keskuudessa.

Kyse oli muun muassa vaikutuksista järven luontoon, kalakantoihin, rantojen kulumiseen sekä vakituisten asukkaiden ja mökkiläisten oikeuksiin.

Uhrataanko Suomen suurin järvi voimataloudelle? Aihetta tarkastellaan Suomen Luonnon toimittaja Jorma Laurilan artikkelissa Saimaastako säännöstelyallas?

Paikalliset asukkaat vaativat katselmuksen tekoa. ”Vesihallitus on ilmeisesti aikonut runnoa hankkeen läpi kaikessa hiljaisuudessa, vaikka asia koskettaa 40 kuntaa ja 450 000 asukasta. Kokouksessa (Savonlinnassa tammikuussa 1980) vaadittiinkin useissa puheenvuoroissa, että suunnitelma on saatava katselmukseen, jotta haitat ja hyödyt voidaan perusteellisesti punnita.”

Todettiin myös, että hanketta on turha kiirehtiä, koska säännöstelyn vaikutuksia Saimaan luonnolle ei ole tarpeeksi tutkittu. Tätä mieltä oli muun muassa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.

Vesihallitus väitti, että säännöstely olisi poikkeusjuoksutuksia kannattavampi.

”Kalataloudelle tulisi vesihallituksen mukaan säännöstelystä vain hyötyä, haittaa ei ollenkaan. Pelkästään hyötyä koituisi myös vesiensuojelulle, maisemalle, virkistyskäytölle, vesiliikenteelle, maa- ja metsätaloudelle, elinkeinotoiminnalle. Haittaa ei ollenkaan. Ainut haitankärsijä on vesihallituksen mukaan voimatalous.”

Nykyään Saimaata ei säännöstellä lukuun ottamatta sellaisia juoksutuksia, joilla vedenpinnan vaihtelu pyritään pitämään vähäisenä. Asiaan vaikuttaa myös Suomen ja Venäjän rajavesisopimus, koska Saimaa laskee Vuoksen kautta Venäjän puolelle.