Lapissa tapahtui vuosina 1965–1966 massiivinen tunturimittarien aiheuttama tunturikoivikkotuho. Tutkija Juhani Lehtonen kertoo artikkelissaan syitä siihen.

”Subarktisten alueiden eläinlajeille ovat suuret jaksottaiset kantojen vaihtelut tyypillisiä. Tunturimittarit lisääntyivät kuitenkin 1960-luvun puolivälissä ennennäkemättömällä tavalla, ja tuolloin ekosysteemissä säätely petti valtavan paineen alla. Tunturimittarikantojen pääasialliset rajoittajat, tietyt loispistiäiset, olivat voimattomia, ja perhosen koivunlehtiä syövät toukat kalusivat lehdettömäksi kaikkiaan n. 5000 km2 tunturikoivikkoa; tästä yksin Utsjoella n. 1350 km2, eli noin puolet kunnan metsäalasta.”

Tutkija arvioi, että taustalla vaikuttivat myös edeltävät kylmät kesät, jolloin koivujen elinvoima oli heikentynyt.

”Tämänkaltainen luonnollinen ekokatastrofi ei liene samassa laajuudessa mahdollinen etelän monipuolisemmissa ekosysteemeissä, joissa sääteleviä ja rajoittavia tekijöitä on enemmän. Mutta luonnon tasapaino on kaikissa tapauksissa häiriintyvä eikä kestä mitä tahansa.”

Teksti Jorma Laurila