Hyvin usein huomiota saavat erityisen värikkäät tai metallinhohtoisena kiiltävät ötökät. Päiväperhoset, leppäkertut, sudenkorennot ja kultakuoriaiset ovat lähes kaikkien mielestä kauniita lajeja. Luonnon monimuotoisuus on huomattavasti laajempi ja myös vähemmän värikkäistä lajeista löytyy kiehtovia esimerkkejä, vaikka ensinäkemältä ulkonäkö ei olisi niin erikoinen. Tässä kirjoituksessa käydään läpi muutamia synkän mustia otuksia. Hyppää ennakkoluulottomasti mukaan!
Marraskuun pimeydessä on oma viehätyksensä. Kun kävelee illalla hiljaisella kadulla, tihkusateesta huolimatta sää voi tuntua poikkeuksellisen lämpimältä vuodenaikaan nähden. Tällaisista hetkistä löytyy omanlaistaan kauneutta ja rauhaa.
Jos ajatellaan muotimaailmaa, musta on aina tyylikäs vaihtoehto ja sopii likipitäen tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Ei siis ole ihme, että myös monet hyönteiset ovat valinneet sen ulkoasukseen. Musta ulkokuori auttaa piiloutumaan varjoihin tai katoamaan tummaan taustaan. Tästä syystä monet maantasolla elävistä lajeista ovat väritykseltään tummia.
Värityksellä on myös muita oleellisia merkityksiä. Selkärangattomat ovat vaihtolämpöisiä, ja niiden liikkumisnopeuteen vaikuttaa oleellisesti ympäristön lämpötila. Musta kuori imee auringonvaloa paremmin ja auttaa hyönteisiä pääsemään vauhtiin erityisesti viileämmissä olosuhteissa. Keväällä tummat ullakkokärpäset lämmittelevät auringonpaisteessa, ja suruvaippa levittää mustat siipensä kerätäkseen mahdollisimman paljon lämpöä itseensä.
Väritys voi toimia myös puolustuskeinona luomalla uhkaavamman vaikutelman. Vaikutelma voimistuu yhdistämällä mustaan kirkkaampia sävyjä. Ampiaisilla tehostevärinä toimii keltainen ja leppäkertulla sekä monilla muilla lajeilla punainen. Tummat väripigmentit voivat vahvistaa hyönteisten kuorta ja parantaa sen kulutuksenkestävyyttä. Väritys tehostaa myös hyönteisten immuunivastetta ja antaa suojaa UV-säteilyltä.
Alkuperäinen ajatus oli esitellä seuraavaksi erilaisia mustia hyönteisiä, mutta pelkästään kovakuoriaisia selatessani tulin siihen lopputulokseen, että keskitytään tällä kertaa niihin ja jätetään muut otukset johonkin toiseen kertaan.
Aloitetaan kirjoituksen aloituskuvassakin näkyvällä horsmakuoriaisella. Horsmakuoriainen on varsin omannäköisensä lehtikuoriaislaji. Aikuiset horsmakuoriaiset syövät horsman lehtiä. Toukat elävät maan alla syöden horsman juuria. Laji on yleinen niityillä ja joutomailla, joissa horsma kasvaa runsaina. Häirittynä aikuiset horsmakuoriaiset pudottautuvat herkästi maahan ja vetävät jalkansa tiukasti vatsansa alle.
Isoukkotylppö kuten useimmat muutkin tylppölajit ovat kiiltävän mustia, litteän kiekon mallisia kovakuoriaisia. Tylppökuoriaiset ovat petoja, jotka saalistavat monesti lannassa tai eläinraatojen lähistöllä. Kompostit ja roska-astiat houkuttelevat isoukkotylppöä, sillä ne tarjoavat runsaasti saalistettavaa, kuten kärpästen toukkia. Joitakin tylppölajeja voidaan hyödyntää kuolinaikojen selvittämisessä raatokärpästen tavoin.
Mustasuppilokärsäkäs kuuluu käärökärsäkkäisiin. Nimensä käärökärsäkkäät ovat saaneet tavastaan kääriä lehdestä käärö, jonka sisälle ne munivat munansa. Mustasuppilokärsäkäs suosii erityisesti koivun lehtiä. Se leikkaa lehdet tarkasti pienemmiksi ennen käärön valmistamista. Käärökärsäkkäät on helppo erottaa varsinaisista kärsäkkäistä suorien tuntosarvien avulla.
Jymyjäärällä on kunnioitettavan kokoiset leuat ja sillä on voimaa käyttää niitä. Jymyjäärän toukat elävät lähes yksinomaan kuolevalla tai juuri kuolleella männyllä. Niitä löytää esimerkiksi vähän aikaa sitten kaadetuilta männynkannoilta. Toisin kuin useimmilla muilla sarvijäärälajeilla, jymyjäärän tuntosarvet ovat verrattain lyhyet.
Suosarakkokärsäkäs on ehkä hieman epätyypillisen näköinen kärsäkäslaji. Silläkin on polvitaitteiset tuntosarvet (vertaa mustasuppilokärsäkkääseen). Laji viihtyy luhtarannoilla. Se on helppo sekoittaa rantasarakkokärsäkkääseen, jolla tosin peitinsiivissä ei ole yhtä selvää vaaleaa karvoitusta ja vatsapuolen vaaleat suomut sijoittuvat ainostaan etuosaan.
Sepistä löytyy useampia mustia lajeja. Tässä on esimerkkinä pikiseppä. Näitä kookkaita seppiä voi monesti nähdä parveilemassa ilmassa keväällä ja alkukesästä. Laji on hämäräaktiivinen ja tulee helposti valolle.
Tuikemato on kiiltomadon lähisukulainen. Se on kooltaa huomattavasti pienempi ja myös koiraat ovat lentokyvyttömiä. Tuikemadon loiste on sekin huomattavasti kiiltomatoa heikompaa. Aikuiset ovat myös päiväaktiivisia.
Useat sylkikuoriaiset ovat ainakin osittain tummia. Lapinsylkikuoriainen on lähestulkoon musta, vain osa jaloista ja tuntosarvien tyvijaokkeet ovat ruskeat. Nimensä mukaisesti kyseessä on pohjoisen laji. Monista muista kovakuoriaisista poiketen sylkikuoriaisten peitinsiivet ovat pehmeät. Elintavoiltaan sylkikuoriaiset ovat petoja, mutta osa lajeista hyödyntää myös kukkien siitepölyä ravinnokseen.
Lyhytsiipisistä löytyy runsaasti mustia lajeja. Mustalyhytsiipi on yleisempiä mustia lajeja hieman kookkaampi. Vaikka ensisilmäyksellä lyhytsiipiset vaikuttaisivat lentokyvyttömiltä, niiden tynkien peitinsiipien alle on laskostettu läpikuultavat lenninsiivet. Tämäkin yksilö lensi hyönteisvalolle.
Pikkukultakuoriainen edustaa lehtisarvisten heimoa. Kultakuoriaista pienempi ja tummempi laji on leviämässä laajemmalle maahamme Kaakkois-Suomesta käsin. On hyvä huomata, että myös tavallisella kultakuoriaisella esiintyy harvinainen musta värimuoto. Pikkukultakuoriainen on kuitenkin pienempi ja sen peitinsiivissä on enemmän valkoisia täpliä.
Käpäspimikkä on pienikokoinen mutta sitkeä kuoriaislaji, joka suosii paahteisia elinympäristöjä, kuten hiekkadyynejä ja avoimia kanervikoita. Sen tummanruskea tai musta väritys auttaa sitä sulautumaan ympäristöön. Käpäspimikkä liikkuu aktiivisesti päivän kuumimpina tunteina.
Haiskiaisten heimosta löytyy sekä kirkkaan oransseja värejä omaavia turkkiloita että hiilenmustia lajeja kuten kuvassa näkyvä silohaiskiainen. Haiskiaiset ovat raadonsyöjiä, ja silohaiskiaisenkin uskotaan auttavan kuolinajan määrittelyssä. Vuonna 2019 julkaistu tutkimus keskittyi eri toukkavaiheiden kuvaamiseen, jotta kuolinsyyntutkijat voisivat hyödyntää tietoa osana oikeustieteellistä entomologiaa.
Kärsämömykerökuoriainen jää kokonsa puolesta helposti huomaamatta, kun se ruokailee kukissa. Yleisesti ottaen kukissa näkee usein mustia pieniä kuoriaisia, erityisesti voikukissa ja muissa keltaisissa kukissa sinertävänmusta rapsikuoriainen on hyvin yleinen laji.
Monet maakiitäjäisistä ovat mustia ja hämäräaktiivisia. Maamme suurimpia maakiitäjäisiä edustaa korpikiitäjäinen, jolla on muihin Carabus-suvun maakiitäjäisiin verrattuna sileämmät peitinsiivet ja aavistuksen pidemmät jalat.
Nokkoskuoriainen on pieni katkokiiltokuoriaislaji, joka elää nimensä mukaisesti nokkoskasveilla. Aikuiset kuoriaiset syövät nokkosen lehtiä, ja toukat puolestaan kehittyvät samoilla kasveilla. Lajia esiintyy yleisesti kosteilla ja aurinkoisilla paikoilla, joissa nokkoset kasvavat runsaina.
Aitosyöksykäs on pieni ja virtaviivainen kuoriainen, jonka tunnistaa pitkänomaisesta takaruumiista ja hoikasta ulkomuodosta. Sen pituus on vain muutamia millimetrejä, mutta häirittäessä se liikkuu salamannopeasti hyppyä muistuttavin liikkein. Aitosyöksykäs elää kukkivilla niityillä, missä se syö siitepölyä ja mettä, mutta se voi myös saalistaa pieniä hyönteisiä.
Pikiturkiskuoriainen tunnetaan tekstiileille aiheuttamistaan vahingoista. Aikuiset kuoriaiset hakeutuvat helposti valoisten ikkunoiden luoksee, toukat piileskelevät matoissa, vaatteissa tai huonekaluissa. Toukat syövät luonnonkuituja, kuten villaa ja silkkiä, mutta niitä voidaan torjua tehokkaasti säännöllisellä siivouksella ja tekstiilien huollolla.
Hyppykaavikas on pieni mutta ketterä kuoriainen, joka elää kosteilla alueilla, erityisesti rantakasvustossa. Sen takajalat ovat huomattavan vahvat suhteessa kehoon, minkä ansiosta se pystyy loikkaamaan pitkiä matkoja. Laji käyttää hyppytaitoaan paetakseen saalistajia tai siirtyäkseen kasvillisuuden välillä.
Kiitos että luit loppuun asti. Lopuksi esittelyssä sysivesihiisi, yksi suurimmista mustista kuoriaisistamme. Lisää hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: https://www.instagram.com/hyonteismies/ – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.
