Lumisen ja sateisen talven jälkeen kevään alkaessa lumihanki oli Etelä-Suomessa tavanomaista paksumpi. Vaikka maaliskuu oli loppujen lopuksi melko lämmin, näkyi lämpimyys lähinnä korkeissa päivälämpötiloissa. Yöt olivat kylmiä, ja päivät kirkkaita ja kuivia. Se ei sulattanut lumia nopeasti, ja huhtikuulle jäi vielä paksu hankikerros. Kun siihen päälle tuli vielä huhtikuun alun kova lumimyräkkä, niin lopputuloksena Hämeessä, Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa oli huhtikuun alussa poikkeuksellisen paljon lunta. Juupajoen Hyytiälässä tehtiin kuukauden 6. päivä jopa aseman mittaushistorian lumiennätys, 108 senttimetriä.

Kevään 2022 tulvahuippu oli Porvoonjoessa keskimääräistä korkeampi. Kuvan lähde: https://wwwi2.ymparisto.fi/i2/18/q1800500y/wqfi.html

Kun sitten huhtikuun alun lumisateiden jälkeen sulaminen toden teolla käynnistyi, nousivat kevättulvat korkeimpiin lukemiin moneen vuoteen. Ymparisto.fi -sivuston mukaan Porvoonjoen vedenkorkeus Askolan Vakkolassa saavutti 22. huhtikuuta huippunsa, 17,63 metriä. Lukema on noin metrin ajankohdan normaalia tulvahuippua korkeampi (havaintojen mediaani, yläkuvan pinkki käyrä), ja noin kaksi metriä kesän normaalia vedenkorkeutta korkeampi.

Vaikka ennätyksiä ei vedenkorkeudessa Porvoonjoella rikottu, oli Lahdessa paikallisten asukkaiden mukaan tulvahuippu “pahin 20 vuoteen”. Miesmuisti on toki tunnetusti lyhyt, mutta asiassa voi olla perääkin. Lahden Jokimaalla tulviva Porvoonjoki täytti alikulkutunnelin vedellä, ja muutamilla lähialueen asukkailla oli kellari kastunut. Perinteisillä tulvapaikoilla Lahden Näkkimistössä veden alla oli kymmeniä hehtaareja peltopinta-alaa. Alue on erittäin tulvaherkkää ja tulviikin laajalti joka kevät.

Lahden Jokimaalla tulvien seurauksena vesi täytti alikulkutunnelin.

Korkeat tulvat Porvoonjoessa houkuttelivat melontaretkelle. Kesäaikaan Porvoonjoki virtaa melko syvässä uomassa, ja siksi meloessa maisemat eivät ole kovin kummoiset. Lisäksi joki on monesta kohtaa ryteikköinen ja eteneminen voi olla kesällä hidasta. Siksi suosittelen melontaa juuri kevättulvien aikaan, jolloin joesta näkee ympäristöön paremmin eivätkä pusikot ja kaatuneet puut juuri haittaa etenemistä. Meloessa pääsee näkemään myös tulvien linnustoa eli esimerkiksi joutsenia, hanhia ja vesilintuja ihan uudesta näkövinkkelistä.

Saimme järjestymään sunnuntaiksi kaksi intiaanikanoottia. Tarkoitus oli lähteä Orimattilasta, Luumyllynkosken alajuoksulta melomaan, koska siitä eteenpäin Porvoonjoessa on yli 20 kilometriä jokea ilman koskia. Melonnan tavoitteena oli Pukkilan Savijoella oleva grillipaikka. Melonta aloitettiin sunnuntaiaamuna klo 7. Vesillelasku oli Luumyllynkosken länsirannalla helppoa, koska vesi oli noussut aivan tiehen kiinni.

Orimattilan Luumyllynkoskella vesi oli noussut tielle asti, joten melomaan pääsi helposti. Kuva: Aki Rantanen

Aamulla ilma oli kirkas ja linnut hienosti äänessä. Heti ensimmäisen 500 metrin aikana huomasimme edestämme joen varresta lähtevän pienikokoisen linnnun lentoon vedenpintaa pitkin poispäin meistä. Lento muistutti hieman rantasipiä tai koskikaraa, mutta ei ollut kuitenkaan kumpikaan niistä. Emme kerinneet kiikareilla katsomaan lintua, koska tilanne oli niin nopea. Huomasimme että lintu jäi kuitenkin seuraavan joen mutkan taakse. Kun tulimme lähemmäksi, lintu lähti jälleen lentoon joen varren puusta. Yksi seurueestamme sai linnun kiikariin ja näki lennossa vilahtavan sinisen yläperän: kuningaskalastaja! Lajista oli ollut kyllä puhetta ennen retkeä, mutta kukaan meistä ei varmaan tosissaan uskonut sitä näkevänsä.

Melominen Porvoonjoessa myötävirtaan oli melko vaivatonta, vaikka vauhtia piti pitää toki yllä jotta kanootin ohjattavuus säilyi. Kuva: Pasi Rantanen

Alkumatkasta joki mutkitteli metsikköjen ja peltojen pilkkomalla alueella. Yhdessä kohdassa puu oli kaatuneena joen yli, ja sen ylittäminen vaati hieman tekemistä. Muuten melonta oli todella nautinnollista virtauksen ja myötätuulen kuljettaessa kanoottia eteenpän.

Kevätaamuna linnut olivat aktiivisesti äänessä. Keväällä melonta kannattaakin aloittaa heti auringonnousun jälkeen. Peukaloinen lauloi, palokärki rummutti ja harmaapäätikka huusi. Lähipuista lähti kaksi teertä lentoon ja kevään ensimmäinen rantasipi ilmoitti olemassaolostaan. Yksi metsäkaurisuros lähti joen varren pusikoista. Kahvitaukoja pidimme joen penkereellä muutaman kerran. Yksi niistä oli Ruhan kartanon kohdalla missä jouduimme kantamaan kanootit sillan yli, koska sillan ali ei olisi mahtunut.  

Orimattilan Terriniemen isoille peltoaukeille tullessa alkoi näkymään enemmän vesilintuja. Siellä joki kulkee pääosin peltojen keskellä ja joen reunamilta pellot olivatkin suurelta osin tulvivan veden alla. Muutamasta kohdasta pääsikin joelta poikkeamaan pelloille kanootilla. Tulvivilla pelloilla oli satoja vesilintuja, kuten sinisorsia, haapanoita, taveja ja jouhisorsia. Tulvapeltojen ja joen kosteilta rannoilta lähti lentoon kymmeniä taivaanvuohia, ja eräällä tulvalla oli joutsenparvessa kuusi pikkujoutsenta. Kahlaajista näkyi metsävikloja ja yksi punajalkaviklo. Kohokohtana näimme myös yhden vanhan merikotkan. Laji on kovaa vauhtia levittäytymässä sisämaahan, ja pesii Päijät-Hämeessä jo ainakin muutaman parin voimin.

Orimattilan ja Pukkilan rajavyöhykkeelle päästyämme joki muuttui oikeastaan järveksi. Peltoaukealla oli niin laajalti vettä, että meloessa oli välillä hankaluuksia hahmottaa missä joki kulkee. Joen kohdalla virtaus oli kuitenkin voimakkaampaa ja vei siten kanoottia paremmin eteenpäin. Tietysti pitää vielä mainita että Porvoonjoen vesi oli hyvin sameaa, joten mistään kirkkaan vesien erämaamelonnasta ei ollut kyse. Viime päivinä mutaisen jokiveden purkautuminen Suomenlahteen on näkynyt avaruudesta asti. 

Pukkilan Kanteleen alueella tulvat olivat niin laajoja, että alue muistuttaa järveä.

Päätepisteessä Pukkilassa olimme noin klo 11, eli noin 22 kilometrin melontaan kului taukoineen aikaa neljä tuntia. Voin lämpimästi suositella! Melonta myötävirtaan (-ja tuuleen) tietysti yhdistää kaikki melonnan hyvät puolet. Onneksi saimme kyydin Pukkilasta takaisin, koska olisi ollut tosi raskasta meloa sama matka takaisin Tönnöön. Kannattaa aloittaa aamulla mahdollisimman aikaisin. Myös kiikarit ja hyvät eväät kannattaa ottaa mukaan. Reitti Orimattilan Tönnöstä Pukkilan Savijoelle soveltuu hyvin myös ihan aloittelijoille (joihin myös itseni luen), koska matkalla ei ole koskipaikkoja ja keväisin uoma on leveä. Sekä alku- että päätöspaikalle saa auton helposti parkkiin. Ensi vuonna uudestaan!

Melontaretken päätepisteenä toimi Pukkilan Savijoen grillipaikka.

 

 

kevätmuuttokevättulvamelontamuuttolinnutporvoonjokitulva

Hyvän mielen joululahja

Anna lahjaksi lumoava luontokokemus.
Tilaamalla Suomen Luonnon tuet suomalaisen luonnon suojelua.