Suomi on köyhtynyt selvästi myös vanhan rahansa eli oravannahkan varannossa. Kaunis ja ketterä metsän elävä on vähentynyt jo pitkän aikaa. Se on samalla yksi indikaatio metsien kestävyydestä.
Kuvat: Samuli Haapasalo
Orava elää vanhoissa metsissä. Helpoiten sen kuitenkin tapaa nykyään kaupunkipuistoista, lintulaudoilta ja ruokintapaikoilta. Orava on Suomen ainoa selkeästi päivänisäkäs.
Jotkut pelkäävät oravaa, koska se satunnaisesti pesii puutalon rakenteisiin. Mutta siihen ongelmaan löytyy helppo konsti. Huomaamattomalla verkolla suljetaan pesinnän jälkeen oravan reitti räystään alta talon rakenteisiin. Toinen, vielä helpompi, mutta hauskasti luomu keino on nikkaroida lentoaukoltaan 85 cm:n kokoinen helmipöllön, uuttukyyhkyn tai telkän, mutta samalla myös oravan pesäpaikaksi sopiva linnunpönttö pihan laitaan tai lähimetsikköön. Kokemukseni mukaan se on tehokas. Orava omaksuu pöntön asunnokseen ja viihtyy siinä hyvin. Orava rakentaa lämpimäksi vuoratun risupesänsä pönttöön ja suojaa reviiriään muilta oravilta. Oravan reviiri on aika iso, muutamasta hehtaarista jopa sataan hehtaariin, joten samaan pihapiiriin ei tule toista.
Oravalla on verraton suojaväri, talvella tuuhea turkki muuttuu hangen harmaaksi.
Metsään sijoitetulla lintujen talviruokintapaikalla tupsukorvainen, vilkas ja hätäinen, pelästyessään äänekkäästi ”säksättävä”, mutta samalla kaunis ja koristeellinen orava on jokatalvisena vieraana. Ehkä siksi talviruokinnan harrastajana olen hieman viiveellä huomannut, kuinka oravan kanta on tasaisesti laskenut metsissä. Se on valitettava indikaattori metsien monimuotoisuuden heikkenemisestä. Oravan metsän tulee olla vanha tuottaakseen käpyjen siemeniä ravinnoksi ja antaakseen suojaa sekä kätköpaikkoja talven varalle. Nuoret yksilajiset ”metsät” tai avohakkuut eivät tarjoa oravalle elinmahdollisuuksia.
Oravan pelätyimmät saalistajat luonnossa ovat näätä ja kanahaukka, myös mm. kissa ja koira. Vaaran havaitsemiseksi oravalla on kuitenkin hyvä näkö ja silmissä laaja näkökenttä. Yllättävän paljon, jopa puolet oravista jää kuitenkin auton alle.
Kun katsot kuvasta oravan silmää, näet siinä hyvin leveän kaistan kalliomännikköä ja sen alapuolista kuusimetsää ja vielä korkealle taivaallekin. Laaja kulma auttaa havaitsemaan näädän ja kanahaukan ilman, että orava paljastaa itseänsä liikuttamatta yhtään päätään. Myös suojaväri on avuksi. Korvillaan orava kuulee mm. närhen varoitusäänen, jonka se tuntee. Auton suhteen keinot on vähissä.
Orava pesii hyvänä käpyvuotena kaksi kertaa ja saa isonkin pesueen, keskimäärin viisi poikasta. Orava on kuitenkin pulassa, jos kummallakin tärkeimmällä ruokapuulla, kuusella ja männnyllä, on yhtä aikaa käpyjen katovuosi. Käpyjen siemeniä pääravintona oravan on talvella vaikea korvata millään. Pesiminen voi jäädä yhteen kertaan ja yhteen poikaseen ja talvi on iso ongelma pysyä hengissä, kun kävyn siemeniä ei ole ollut piilotettavaksi myöskään talvikätköihin. Orava on aika lyhytikäinen ja sen kannanvaihtelut ovat suuria. Oravan kannan arvellaan laskeneen noin miljoonaan oravaan koko maassa ja sopivien elinympäristöjen katoaminen vie edelleen samaan suuntaan.
Jos oravalle ei ole sijaa metsässä, se voi olla indikaatio siitä, että ei ainoastaan metsän ekologia vaan myös koko metsän kestävyys ja taloudellinen tuotto sekä sen hiilinielu ovat vaarassa.