Retkeily on monelle keino päästä lähemmäs luontoa ja irrottautua arjen kiireistä. Perinteisesti retkeilyyn on liittynyt olennaisena osana nuotion sytyttäminen, mutta tulistelun tarpeellisuutta ei juuri kyseenalaisteta. Ruokaa on usein helpompi valmistaa retkikeittimellä. Valoa saa illan pimetessä otsalampuista. On toki tilanteita, joissa tuli on tarpeellinen retken kannalta. Kun varusteet kastuvat ja ne pitää saada kuivaksi tai kun talvipakkasilla pitää sulatella lumesta isot määrät vettä, nuotio on isona apuna. Valtaosa nuotion sytyttämisistä tehdään kuitenkin enemmän tunnelmasyistä.
Valtaosa nuotioista sytytetään enemmänkin tunnelmasyistä kuin todellisesta tarpeesta.
Tulistelun vaikutuksia ja kustannuksia tarkemmin pohtimalla huomaa nuotiokulttuurimme järjettömyyden. Meidät on opetettu liian hyvään tarjoamalla etenkin valtion ylläpitämillä nuotiopaikoilla maksuttomia polttopuita tulipaikoilla.
Polttopuuhuollon kustannukset
Metsähallituksen huolletuilla tulipaikoilla yhden polttopuuklapin hinta vaihtelee 0,18 eurosta 1,33 euroon riippuen tulipaikan sijainnista. Yhden tulihetken aikana verovarojamme poltetaan savuna ilmaan jopa 10 euron arvosta. Nyt tilanteessa, kun Metsähallituksen retkeilyrakenteita on jouduttu karsimaan, polttopuumaksuilla saataisiin katettua osa ylläpitokuluista. Kyläyhdistysten ja muiden pienempien organisaatioiden ylläpitämillä tulipaikoilla polttopuuhuoltoa ei tehdä verovaroin, vaan rahoitus on löydyttävä jotakin toista kautta. Polttopuumaksu olisi selkeä ja suora tuki yhdistyksille retkeilyrakenteiden ylläpitoon.
Tein vuonna 2021 kyselyn polttopuumaksuista Facebookin retkeilyaiheisella kanavalla. Vastauksia tuli yhteensä 1474. Kyselyssä tiedusteltiin, mitä oltaisiin valmiita maksamaan siitä palvelusta, että tulentekopaikkaa ylläpitävä taho on tuonut paikalle polttopuita retkiseurueen käyttöön. Oletuksena oli, että vastaaja on osa 2–3 hengen seuruetta, joka haluaa tulistella. Vastaajista 54 % oli valmis maksamaan 4–6 euroa. Tulosten jakauma löytyy kuvakaappauksesta.
Usein kuulee argumentteja, että miten polttopuumaksua valvottaisiin. Maksu voisi perustua omatuntoon tai olla vapaaehtoinen. Maksun voisi jopa porrastaa sen mukaan, tekeekö tulet vain taukoa varten vai tulisteleeko laavulla koko yön. Maksut on helppo suorittaa kännykän kuuluvuusalueilla puhelimitse maksusovelluksella, mutta palvelun ulkopuolelle tosin jäisivät monet ulkomaiset kävijät. Muitakin vaihtoehtoja on. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa autiotupien käyttöön myydään etukäteen ostettavia tupapasseja.
Tulistelun ekologiset ja terveydelliset haitat
Jos löydät nuotionpohjan metsästä, se ei tarkoita, että saat tehdä tulet. Nuotion teko ja polttopuun keruu luonnosta eivät kuulu jokaisenoikeuksiin, vaan niihin tarvitaan maanomistajan lupa. Nuotioista jää usein myös pysyvä jälki, sillä kuumuus rapauttaa kallioperää. Lisäksi puu keruu luonnosta vähentää paikallisesti metsän monimuotoisuutta ja muuttaa alueen ekologiaa. Talousmetsissämme on lahopuusta pulaa; ne ovat elintärkeitä monille hyönteisille, linnuille ja muille eliöille.
Jos tulipaikalla ei ole polttopuuhuoltoa, moni kerää puuta tulipaikan ympäriltä luvatta.
Nuotion savu on täynnä pienhiukkasia, jotka vaikuttavat myös retkeilijöiden hengitysilmaan ja paikalliseen ilmanlaatuun. Suomen Ympäristökeskuksen arvion mukaan puun pienpoltto on tärkein kotimainen hiukkasten päästölähde ja Suomessa puun pienpolton on arvioitu aiheuttavan vuosittain noin 200 ennenaikaista kuolemaa. Poltosta syntyvä nokipöly on voimakas ilmastoa lämmittävä tekijä, koska se imee itseensä auringon säteilyä ja nostaa ilman lämpötilaa. Vaikka puu itsessään on uusiutuva energianlähde, sen kuljetus kohteelle kuluttaa uusiutumattomia luonnonvaroja.
Asioita edellä mainittujen asioiden valossa tarkastellen minulla on vain yksi pyyntö kaikille, jotka tulipaikkoja ylläpitävät: ottakaa minulta polttopuumaksu, kiitos!
Kaikilla nuotiopaikoilla ei ole polttopuuhuoltoa. Tällöin on tuotava omat polttopuut mukana.