Kuljettu reitti kartalla.

Retkipäivä 49. 30.6. 29 km

Heräsimme aamulla lähes tyystin tuulettomaan keliin. Tiesimme, että melonta-aikaikkuna oli lyhyt, joten heräsimme varhain vesille. Yhdeltä istumalta ja aamupalan sekä mysli- ja proteiinipatukan voimin kauhoimme 25 kilometriä, jotta pääsimme suojaisemmille vesille ennen tuulen nousemista.

Lounaan aikana tuuli todellakin yltyi, mutta jatkoimme vielä leiriytyäksemme Torsön niin kutsuttuun laguuniin.

Kallioiden suojissa, lahden pohjukassa, avautui hienohiekkainen ranta. Ainoa miinus oli, että telttailijalle paikkaa ei tahtonut löytyä. Aallokko alkoi olla jo isoa, eikä jatkaminen saaren pohjoisrantaan enää tuntunut mielekkäältä. Siellä olisi ollut parempia telttapaikkoja, mikä kävi ilmi, kun teimme myöhemmin kävelyn sinne upean täynnä lahopuuta olevan metsän läpi. Nyt jouduimme pystyttämään telttamme löysälle hiekalle. Telttakiiloilla ei tehnyt mitään. Onneksi telttamme on itsestään seisovaa mallia.

Torsön laguunin hiekkaranta

Olimme jo viidettä yötä paikassa, jossa ei ollut juuri lainkaan verkkoyhteyttä. Hakemalla sai hakea kallioiden päältä paikkaa, jotta löysi edes hetkellisen ja heikon verkkosignaalin, millä sai sääennusteet päivitettyä.

Heikkojen kuuluvuuksien lisäksi Vaasan jälkeen kännykkä oli hyppinyt toisinaan Ruotsin verkkoon, mikä oli aiheuttanut alkuun ihmetystä, kun kännykkä näytti väärää kellonaikaa. Olin lopulta laittanut oman kännykkäni kellon asetukset niin, ettei se vaihda aikavyöhykettä automaattisesti. Panun kännykkä eli jälleen kerran Ruotsin ajassa.

Retkipäivä 50. 1.7. 17 km

Sade alkoi keskiyöllä ja jatkui tihutellen iltaan saakka. Nukuimme pitkään, sillä sateessa ja tuulessa ei juuri lintuhavaintoja tehdä. Meidän oli kuitenkin jatkettava matkaa, sillä juomavesi oli käymässä vähiin. Olimme muutamaan otteeseen jo jatkaneet ruokien keittelyyn tarkoitettua vettä merivedellä. Läheisten kalliolampien vettä olisimme hätätapauksessa voineet myös käyttää, sillä meillä kulki mukana vedenpuhdistustabletteja.

Tuuli oli kiepsahtanut ympäri ja puhkui nyt koillisesta. Saimme tehdä ihan kunnolla työtä, kun meloimme vastaiseen Grisselörenin viehättävään kalasatamaan. Satamassa lounasta nauttiessa tihrustimme tuhrusäässä lintuja. Satama-altaassa härkälintu touhusi pesänkorjauspuuhissa ja kanniskeli yhtä mittaa nokassaan pesäaineksia ruovikon kätköihin. Satojen naurulokkien yhdyskunnasta kuului myös räyskän rääkäisyjä ja luodon liepeillä oleili lokeista pesimäturvaa saavia tukkasotkia. Yllätykseksemme sataman yllä viiletti törmäpääskyjä. Pesivätköhän ne sataman aallonmurtajan kivien väleissä?

Lounastauko Grisselörenin kalasatamassa

Jatkoimme melontaa, mutta rantauduimme pian hiekkarannalle Pietarsaaren retkeilyreitistöjen läheisyyteen. Päivästä tuli lyhyt melonnan osalta. Keli oli ankea ja kolea, telttamme märkä ja hiekkainen. Siitä huolimatta mieliala pysyi yllättävän korkealla.

Hiekkaranta Fäbodan retkeilyreittien lähellä

Teimme illaksi treffit läheiseen Fäbodan kaffestuganiin tuttuni Johanin kanssa. Hän kävi aikoinaan eräopasopintoihin kuuluvan merimelonnan jatkokurssin kanssani, ja oli myös veistänyt grönlantilaismelan, jolla parhaillaan meloin. Saimme häneltä hyviä retkivinkkejä lähialueen saarille.

Retkipäivä 51. 2.7. 10 km

Yöllä tuuli oli jälleen kääntynyt ja nyt se tuli lounaasta yhdeksän metrin voimalla. Tuulitoteuma oli enemmän kuin ennusteet olivat arvailleet. Alku melonnasta meni hyvin, kunnes edessä olivat Storpaskarnin saaren etelän puoleiset matalikot ja pirulliset kivikot. Välillä aallot kaatuivat matalikossa päällemme, kun yritimme löytää turvallista reittiä kivikon läpi Storpaskarnin suojiin.

Jossain vaiheessa kajakkini räsähti kiveen. Ääni ei ollut kumahdus, eikä pieni raapaisu,vaan samanlainen kuin olin kuullut kerran ennenkin meloessani kivelle. Silloin sain hieman isomman kolhun, vaikka läpi asti ei mennytkään. Pelkäsin koko  ajan, että kajakki meni rikki ja täyttyisi pian vedellä. Yritin pitää hermoni kurissa ja keskittyä aallokossa ohjaamiseen kivien välistä sen sijaan että pohdin, kulkiko kajakki hieman syvemmällä kuin hetki sitten. Taistelimme tiemme viimein kivikon läpi ja pääsin suojaisaan rantaan tarkistamaan kajakin pohjan. Se oli pysynyt ehjänä! Ilmeisesti osuma oli tullut kölivahvikkeeseen, ja jos jotain olikin mennyt rikki, vahvike piti kajakin vesitiiviinä.

Matka jatkui eteenpäin. Aligrundetin suojista Mässkärin saarelle oli kilometrin ylitys, jossa aallokko nousi paikoin jo yli metriseksi. Taas sai olla tarkkana. Onneksi selkä ei ollut kovin kivikkoinen, vaikka pohja kuulsikin paikoin pinnan alta.

Tuulen luvattiin navakoituvan edelleen, joten jäimme vanhalle merivartiasemalle yöksi. Muutaman tunnin päästä selällä velloi 13 metriä sekunnissa puhaltavan tuulen nostattamat 1,5-meriset vaahtopäät. Olimme tyytyväisiä ratkaisuumme, vaikka jälleen jäi päivä vajaaksi melonnan osalta.

Aallokko velloo vaahtopäinä Mässkärin ja Kallanin majakan välillä

Aikainen rantautuminen ja sisämajoitus helpotti edessä olevaa työtä: Panun kuivapuvun kaulamansetti oli jo toista päivää jatkoajalla teipattuna kasaan, joten sen vaihto uuteen oli edessä. Homma oli helpompi tehdä sisätiloissa, missä liimauksen sai antaa rauhassa kuivua. Lisäksi saimme ladattua akut täyteen ja tarkistettua ajantasaisen lintuatlasruutujen kartoitustilanteen. Ruutujen selvitysaste vaikuttaa suunnitelmiimme, missä vietämme tulevat yöt ennen Kokkolaa ja heti sen jälkeen.

Mässkärin saarella kiersimme luontopolun. Seurasimme pitkään isokoskelon kymmenpäisen pesueen touhukasta hyörinää suojaisessa lahdessa. Pihlajassa lentoharjoituksia teki leppälintupoikue. Satamassa valkoposkihanhen poikanen opetteli kävelemään siltaa pitkin hyppien yli lankkujen välit.

Mässkärin pooki sijaitsee luontopolun varrella

Retkipäivä 52. 3.7. 27,5 km

Vihdoin saimme nauttia vähätuulisesta päivästä aamusta iltaan. Ensimmäisenä suuntasimme Kallanin majakkasaaren suuntaan, vaikka maihin emme siellä nousseet. Ohitimme myös Öuran viehättävän kalastajakylän.

Öuran kalastajakylä

Kävimme kurkistamassa Tolvmansgrundetilla autiotupaan, joka sijaitsi upean hiekkarannan äärellä. Siitä melonta jatkui huonosti tutkitulle atlasruudulle Lilla ja Stora Kallbergetin saarille. Ne ja Bredhällan sijaitsivat muutaman kilometrin päässä muista isommista saarista, ja osoittautuivat rikkaiksi lintusaariksi. Tämän ruudun selvitystaso tulee taatusti nousemaan pari pykälää käyntimme johdosta. Pitkästä aikaa kirjasimme muistiin havaintoja riskilöistä ja karikukoista. Luodon päällä naukui kuusi merikihua ja harmaalokin jo emojensa kokoiset poikaset kohottautuivat suvereenisti siivilleen niitä lähestyessämme. Lilla Kalbergetillä tönötti kivikon takana kalamaja, joka toimii autiotupana. Sen katolla luotokirvinen piti reviiriä.

Lilla Kallbergetin autiotupa

Päätimme päivän Olasörenille, jossa oli päivän kolmas autiotupa. Emme tosin yöpyneet tuvassa, sillä siellä oli kuuma ja teltalle löytyi erinomainen tasainen alusta tuvan pihalta. Teltassa yöpyessä voi tehdä lintuhavaintoja mökkiyötä paremmin. Hämärissä lentävää lehtokurppaa ei kuitenkaan tällä kertaa kuulunut. Saunaakaan emme käyttäneet, sillä merivedessä pulikointi riitti hyvin pesutuokioksi, vaikka vedessä kellui hieman sinilevähippusia.

Olasörenin telttapaikka

Retkipäivä 53. 4.7. 28 km

Suuntasimme Tankarin majakkasaarelle. Vierassatamassa kävi matkailijoiden kuhina, lampaat laidunsivat rakennusten välissä, hoidetussa perinnebiotoopissa lauloivat avoimilla paikoilla viihtyvät niittykirviset ja räystäspääskyt halkoivat taivasta. Jälkimmäisten suhteen laskimme reissumme ennätysmäärän yhdellä paikalla.

Tankarin majakka

Tankarilta lähtiessä sää alkoi oikukkaaksi. Ennuste oli luvannut lähes tuuletonta, mutta tuulta oli neljä metriä sekunnissa ja runsaiden sadekuurojen yhteydessä esiintyi erittäin navakoita puhureita. Niiden takia vastatuulimelonta Kokkolaan edistyi hitaasti. Sateesta huolimatta saimme havaintoja pienen merimetsoyhdyskunnan poikasista, haapanoista ja kanadanhanhista. Pesimäkausi on jo niin pitkällä, että osa lintujen poikasista on jo emojensa kokoisia ja näköisiä. Kauempaa katsoen kaksi meriharakkaa vaikutti parilta, mutta tarkempi kiikarointi paljasti toisen linnun värityksen perusteella nuoreksi yksilöksi.

Kokkolaan päästyämme kesti tovi löytää leirintäalueelle. Kajakkien riuhtominen jyrkkään rantaan sai jälleen jo muutaman päivän paremmalta tuntuneen käteni vihoittelemaan entistä enemmän. Otimme mökin yhdeksi yöksi, sillä sateessa tavaroiden läpikäynti ei innostanut. Edessä oli kauppareissu ja sitä varten piti tarkistaa, mitä olimme vailla.

Retkipäivä 54. 5.7. 0 km

Päätimme jäädä toiseksi yöksi leirintäalueelle. Se oli taktinen taukopäivä, vaikka sään puolesta olisi ollut hyvä melontapäivä. Lohtajan Vattajanniemen ammunnat olivat käynnissä kolme seuraavaa päivää, joten jatkaa ei kannattanut, sillä alueesta ei pääsisi silloin ohi  Ammuntojen jälkeen tuuliennusteissa pyörivät 10-18 m/s lukemat. Pahimmillaan jämähtäisimme viideksi yöksi yhteen ja samaan paikkaan. Mieluummin käytimme tämän päivän tutustumalla Kokkolaan, ja jatkaisimme vasta huomenna matkaa jonnekin, missä on mielekästä viettää tarvittaessa useampi vuorokausi sateessa ja tuulessa.

Vuokrasimme leirintäalueelta pyörät ja tutustuimme Kokkolan viehättävään vanhaan kaupunkiin, pistäydyimme luonnontieteellisessä museossa, kävimme etsimässä lisää lukemista kirjaston kirjanvaihtopisteestä, ostimme lisää retkiruokaa ja retkeilimme Harrinniemen luonnonsuojelualueella.

Vanha rappeutunut majakka Harrinniemellä

Retkipäivä 55. 6.7. 15,5 km

Melontapäivästä tuli vain puolikas, sillä halusimme päästä viettämään tuulisia päiviä Poroluodolle, sillä se sijaitsi kahden havaintoja kaipaavan atlasruudun rajalla. Lisäksi sieltä löytyi autiotupa ja sauna. Ennen Vattajanniemeä ei juuri ollut tiedossa sopivia telttapaikkoja pidempään paikalla olemiseen.

Iltapäivällä, kun olimme jo saapuneet autiotuvan suojiin, alkoivat sadekuurot. Sadetta oli mukava pitää tuvan kuistilla.

Poroluodon tupa

Illalla saarelle saapui kaksi ruotsalaista melojaa, Lena ja Pontus, joiden kanssa olin viestitellyt pitkin matkaa. He olivat niin ikään melomassa Suomen rannikkoa, mutta huomattavasti nopeammassa tahdissa kuin me: kuudessa viikossa. He ottivat mahdollisimman suojaiset ja suorimmat reitit. Siksi he olivat siinä käsityksessä, että suomalainen saaristo on lähinnä pelkkää ruovikkoa, kivikkoa ja kesämökkejä. He eivät olleet huomanneet ottaa etukäteen selvää ampuma-alueista, joten oli hyvä, että tulin maininneeksi Vattjanniemen ammunnoista! Annoimme ruotsalaisille tuvan käyttöön ja nukuimme itse teltassa.

Ruotsalaiskaksikko saapuu Poroluodolle

Retkipäivä 56. 7.7. 0 km

Teltan kankaaseen alkoi jatkuva ropina, joka kesti aamu viidestä aina iltapäivän puolelle saakka. Saimme kerättyä kajakin aukkopeitettä suppilona käyttäen sadevettä noin viisi litraa juomavedeksi. Se oli lähinnä varotoimi, mikäli jumitus kestäisi sään takia pidempään.

Aamulla tuuli alkoi nousta, mutta varsinainen myräkkä alkoi vasta illalla. Illalla myös merivesi nousi äkisti, joten siirtelimme kajakkejamme ylemmäs rannalla. Pohdimme, onko teltassa turvallista nukkua tulevassa 15 m/s tuulessa, vai onko riski, että puut kaatuvat päällemme. Teltta oli kuitenkin suojaisessa paikassa, joten päädyimme nukkumaan siinä.

Päivä kului metsäpatikalla lintuja kuunnellen, lukien, polttopuita pilkkoen ja saunoen. Oli mukavaa, kun ruotsalaiset olivat saarella seuranamme; retkellä kertyneitä kokemuksia oli molemmilla paljon jaettavaksi.

Retkipäivä 57. 8.7. 0 km

En nukkunut yöllä juuri lainkaan, kun kuuntelin tuulen puhinaa. Kävin kello yhdeltä tarkistamassa, että kajakeilla oli kaikki hyvin. Merivesi ulottui reippaasti Pontuksen kajakin takaosan alle. Kiinnitin köydellä omat kulkuvälineemme kalliolla olevaan penkkiin. Samassa Pontus kömpi mökistä tarkistamaan tilannetta ja nostimme yhdessä hänen kajakkiaan ylemmäs. Hän sitoi menopelinsä kiinni minun kajakkiini. Ainakaan ne eivät lähtisi merelle omin päin, jos vesi vielä nousisi.

Aamulla meri velloi edelleen vaahtopäinä. Tänäänkään ei matka etenisi. Miten turhauttavaa! Huomisenkin eteneminen näyttää epävarmalta. Hyödynsimme aloillaan oloa retkeilemällä Poroluodon metsissä ja rannoilla.

Suolampi Poroluodolla

Korkeita atlasindeksejä kertyi monista lajeista poikueiden ollessa liikkeellä. Metsässä pyrähti peukaloisten poikue, lammilta löytyi telkän ja haapanan pesyeet. Laulujoutsenet kuikuilivat kasvillisuuden seasta. Laulukauttaan jatkoivat muun muassa hernekerttu, rautiainen ja pajulintu. Lisäksi palokärki ja kurki kajauttivat huutojaan.

Haapanapoikue ja laulujoutsen