Kuva: Samuli Haapasalo

147/365

Satakielen laululle on ominaista voimakkuus, kuulaus, korkeahkot huiluäänet, rytmikkäät maiskutukset ja särisevät äänisarjat. Sataa kieltä se ei kuitenkaan taida. Sen tunnettuisuus laulajana nousee näistä muutamista keskenään hyvinkin erilaisista äänistä ja rytmeistä sekä laulun suuresta voimakkuudesta hiljaisessa kesäyössä.

Viime toukokuussa olin ja nyt taas olen huolestunut satakielistä. Niiden paluuta saa odottaa. Satakieliä toki saapuu ajallaankin, mutta monet tutut satakielipaikat ovat äänettömiä. Satakielen levinneisyys ja määrä on toki jopa kymmenkertaistunut lintuharrastukseni aikana. Miksi nyt on niin hiljaista? Huoli nousee siitä, kärsiikö satakielikin ehkä muuttomatkan ja talvehtimisalueen luonnon muutoksista. Satakieli talvehtii itäisessä ja kaakkoisessa Afrikassa ja Arabian niemimaan eteläosissa.

Samalla kun ihailee satakielen laulua, on tärkeä seurata linnun esiintymistä ja määrää.

Satakielivuosi luonnossa