Sinitiaisen toukokuu
Pari kuvaa ja muutama sana toukokuisesta sinitiaisesta lukijoiden iloksi! Molemmissa kuvissa kaunista parikäyttäytymistä. Ensimmäisessä kuvassa kukkii luumupuu.
Pian kukkivat luumupuut ja pesivät sinitiaiset. Kuvat: Samuli Haapasalo
53/2020
Sinitiainen on pihojen, puistojen ja lehtimetsien lintu. Kun katsotaan aikaa 100 vuotta taaksepäin, sinitiainen oli harvinaisuus, 75 vuotta sitten se oli vielä varsin vähälukuinen ja 50 vuotta sitten sinitiainen oli jo aika tuttu. Ja nyt se on hyvinkin runsas pihapiireissä ja puistoissa.
Erityisesti koiraan sininen selkä korostuu värisevissä liidoissa reviirillä. Sinitiaisen pesintä on alkamassa, Pesän rakennus on pitkällä, joku on ehtinyt muniakin. Poikasten ruokkimisen kiireet näkyvät alemmassa kuvassa. Koiras luovuttaa toukan naaraalle. Molemmat vanhemmat syöttävät poikasia.
Sinitiainen tekee pesänsä tyypillisesti pienireikäiseen, lentoaukon halkaisijaltaan 28 mm:n tiaispönttöön – kuten kuvassa. Näyttäisi, että kotipihalla pesisi taaskin sinitiainen.
Ps. Blogissa pian kaksi viikkoa sitten kaipasin västäräkkejä, kun olivat kovin vähälukuisia ja vähintäinkin myöhässä. Vasta nyt vappuviikonloppuna ne hieman yleistyivät, eilen ja tänään niitä näkyi taas lisää.