43/100

Harmaahaikara on varhainen muuttaja. Niinpä se aloittaa pesinnänkin hyvin aikaisin. Nyt sen pesässä kasvavat jo poikaset.

Vielä 50 vuotta sitten harmaahaikaraa näki yleensä vain elokuussa ja syyskuun alkupuolella, kun tänne saapui erikoiseen esimuuttoon harmaahaikaroita Suomenlahden eteläpuolelta. Suomen pesivä kanta oli kuitenkin hyvin alhainen ja saavutti sadan parin rajan vasta parisenkymmentä vuotta sitten. Todetusta ensipesinnästäkään ei ole aivan sataa vuotta. Mutta nyt harmaahaikara on lisääntynyt selvästi, se on elinvoimainen laji. Arvio nousee jo 1000 pariin.

Virossa monilla linnuilla, joilla Suomessa on vain yhteinen nimi, on jokaisella omansa. Hallhaigur on harmaahaikara eli haikara kuten Suomessakin, mutta katto- ja mustahaikarat ovat tuonenkurkia (valge ja must toonekurg) ja kaulushaikara on hüüp. Katto- ja mustahaikaroita kutsutaan myös lyhyesti kurjiksi (kurg) ja meille tutuinta kurkea suokurjeksi (sookurg).

Harmaahaikara ja kurki muistuttavat väritykseltään toisiaan, mutta lennossa ne ovat täysin erilaiset: harmaahaikara taittaa kaulansa kasaan ja sen kuperien siipien iskut ovat täysin erilaiset kuin kurjen vakaa lento. Harmaahaikara rääkäisee – monasti hämärissä – erityisen ”rumasti”, kurjen huuto on tuttu.

Harmaahaikarat pesivät yhdyskunnissa metsissä, monasti havupuissa, tässä lehtipuissa. (Viron Haapsalunlahden läheltä 15.5.2017)

 
Harmaahaikarayhdyskunnat ja yksittäiset parit pesivät metsissä, usein havupuissa. Samassa puussa voi olla useampikin pesä. Pesät paljastuvat ruokinta-aikana, kun haikarat lentävät matalille järven- tai merenlahdille kalastamaan ja taas takaisin yhdyskuntaan. Metsä antaa suojan ja rauhan, harmaahaikara on arka ja valpas lintu.

Harmaahaikarakanta todennäköiseti lisääntyy edelleen Suomessa, yhdyskunnat kasvavat kooltaan suuremmiksi ja linnun levinneisyysalue etenee yhä pohjoisemmaksi. Niinpä harmaahaikaran tapaa tänäkin kesänä entistä useammin merenlahdilla ja mökkijärvillä varsinkin Etelä- ja Keski-Suomessa.