Suuri valkea haikara on saapunut
Viron hõbehaigur, hopeahaikara, sopisi mielestäni paremmin suuren valkean haikaran nimeksi. Suomessa se on saanut nimen jalohaikara.
Viron hõbehaigur, hopeahaikara, sopisi mielestäni paremmin suuren valkean haikaran nimeksi. Suomessa se on saanut nimen jalohaikara.
Kuvat: Samuli Haapasalo
Suuri, valkea haikara on suunnilleen harmaahaikaran kokoinen, mutta sirompi kuin harmaa sukulaisensa. Sukulaisuus on nyt todettu yhteisellä sukunimellä Ardea. ”Jallu” oli aiemmin Egretta-sukua. Etunimi on sama kuin ennenkin: alba eli valkoinen.
Jalohaikaroita – samoin kuin ei harmaahaikaroitakaan – ei pidä häiritä eli lähestyä pakoetäisyydelle. Pitkä putki ja kuvaaminen kalastusmatkan varrelta on hyvä konsti tutustua tähän kauniiseeen lintuun.
”Suuri valkea haikara” on hämmentävän siro, kun katselee sen nopeaa pudottautumista siivet suhisten alas kalareissulta pesälle. Voimakkaasti viuhuvia ovat jalohaikaran lennon liikkeet myös pesäpuuta ja -paikkaa valloittaessa. Joskus tuntuu, että eiväthän hennot luut voi kestää tuota niihin kohdistuvaa voimaa!
Siroutta korostaa hennon röyhelöisten sulkien kohottaminen parhaimpaan loistoonsa, kun linnut ovat saapuneet muuttomatkaltaan pohjoiseen. Jalohaikaran muutto on varsin varhainen. Jalo- ja harmaahaikarat ovat nytkin saapuneet Viroon ja Suomeen jo pari viikkoa sitten ja aloittaneet pesien kohentamisen ja rakentamisen. Tuntemani jalohaikarat pesivät Virossa vanhoissa harmaahaikarayhdyskunnissa. Jalohaikaroiden kannaksi arvioidaan jo useita satoja pareja, Suomessa vasta muutamia. Kun reviiriä rajataan, molemmat haikaralajit päästelevät rumia ääniä mutta tuntuvat asettuvan kuitenkin aika sopuisasti yhteisiin yhdyskuntiin, Ne ovat harmaahaikaran aikanaan perustamia. Ehkäpä yhteisistä pesäpuistikoista on turvaa molemmille lajeille. Blogin haikarat lentelivät Virossa pari viikkoa sitten maaliskuulla.
Aika ohuttakin materiaalia kulkee nokassa kohti pesimämetsää
Loppukesästä haikarat ovat aika näkyvästi esillä parhailla kalapaikoilla matalilla merenlahdilla ja osa viipyy myös pitkälle syksyyn. Harmaahaikaroiden tapaan jotkut yksilöt varmaan rupeavat yrittämään myös talvehtimista sulapaikoilla etelässä ja lounaassa.
Kiehtova, kaunis lintu, joka melkoisella varmuudella asettuu pesimään todettujen yksittäisten pesintöjen jälkeen pian kymmenin ja sitten sadoin parein Suomeen. Nythän pesinnät ovat vielä aika harvinaisia. Suomessakin pesinnät ovat ainakin alkaneet harmaahaikaran kanssa samassa yhdyskunnassa. Varsinkin syyskesällä täällä kiertelee jo satoja jalohaikaroita.
Lajien vertailussa harmaahaikarankin vatsan alaosa on aika vaalea, mutta selkäpuoli ja siivet kauniin harmaat ja harmaahaikara näyttää paljon tummemmalta.