Kuinka syvältä rantavyöhykkeen viimeisin rakkohaurupensas löytyy, onko meriajokasniitty harventunut tai näkinpartaiskasvillisuus korvautunut muilla lajeilla? Entä ...
Kuluva vuosi on ollut Etelä-Suomessa tavallista sateisempi. Sateet eivät kuitenkaan ole jakautuneet tasaisesti koko vuoden ajalle, vaan matkalle mahtuu sateisempia ja kuivempia ajanjaksoja.
Miksi viimeaikaisissa helleaalloissa on ollut niin kuuma? Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Tähän on oikeastaan neljä eri syytä, joita käyn tässä postauksessa läpi.
Kalenteri vaihtui kesäkuuksi, mikä tarkoittaa sitä että ilmastollisesti kesä alkoi. Millainen kesä on tulossa? Voiko sitä edes ennustaa? Katsotaan sitä tässä postauksessa tarkemmin.
Tunnustan: olen alkanut vihata talitiaisia. Tai ehkä vihata on liian voimakas sana, mutta olen kyllästynyt niihin. Samoin sinitiaisiin. Niistä on tullut minulle lajikadon symboli. Kun osa lajeista häviää, osa voittaa. Nämä sopeutuvaiset, aggressiivisetkin tiaislajit ovat yleistyneet. Lue tai kuuntele kolumni!
Jo vuodesta 1993 yhtämittaisesti jatkuneessa yöperhosseurannassa on kerätty mittava ja arvokas aineisto, johon on tallentunut Suomen yöperhoslajiston valtava muutos viime vuosikymmeninä. Siitä on kuitenkin vielä toistaiseksi tehty yllättävän vähän laajempia tieteellisiä analyysejä esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksista perhoskantoihin.
Kuuluisa romaanin aloituslause “Oli synkkä ja myrskyinen yö” pitää sisällään viisauden. Myrskyiset yöt esiintyvät nimittäin usein synkkänä ja pimeänä vuodenaikana. Suomessa yö määritellään virallisesti myrskyiseksi, jos keskituuli puhaltaa vähintään 21 metriä sekunnissa jollakin merisääasemalla.
Tiedetään jo, että lumen ja jään valtakunta sulaa, mutta samalla se myös kuivuu. Huippuvuorilla ilmaston lämpeneminen sulattaa jääpeiton ja lopulta haihduttaa veden. Elämää ylläpitävät keitaat, lammet, muuttuvat muta-aavikoiksi. Ilmastonmuutosta torjumalla ja suojelualueita perustamalla voidaan kuitenkin suojata herkkää arktista luontoa, kertoo tutkija Hanna-Kaisa Lakka.
