On järkeenkäypää, että aistiessaan ympäristöolojen muutoksen mikrolevä reagoi ja pyrkii heti sopeutumaan. ”Alkeellinen” levä toimiikin monimutkaisessa tilanteessa fiksummin kuin me ihmiset. Olemmeko me yhtä hyvin sopeutuneet ilmaston kuumenemiseen ja torjuneet sitä kaikin mahdollisin keinoin?
Kesäyössä vilahtaa valkoisia viestejä siellä täällä: valkohäntäkauriin hännässä, ilveksen, ja rusakon korvissa ja hännässä, mäyrän korvissa ja naamassa, ketun hännänpäässä. Valkoinen varoittaa ja houkuttelee lajitovereita tai auttaa poikasia seuraamaan emojaan.
Luontoon karanneista puutarhakasveista on nopeasti tullut kasvava uhka alkuperäislajistollemme. Irti päästyään haitalliset vieraslajikasvit muokkaavat maisemaa, ravintoketjuja ja eliölajistoa.
On ihmeellistä, miten väkevästi lintujen laulu luo tunnelmaa, joka usein tuntuu sopivan täydellisesti hetkeen ja paikkaan. Onko sittenkin niin, että sovitamme lintujen lauluun omia tunnetilojamme? Olenko tänään peiponpirteällä tuulella, vaiko pajulinnun alakulon alhossa?
Vaikuttaa siltä, ettei hallitus edes tosissaan tavoittele hiilinielujen kasvua, vaan kuvittelee ohittavansa koko ongelman turboahdetun metsätalouden ja teknisten nielujen avulla.
Ollaan tilanteessa, jossa kirittävää olisi vielä paljon. Meidän pitäisi pystyä laskemaan kokonaisjalanjälkemme noin neljännekseen vuosikymmenen loppuun mennessä. Tavoite tuntuu kovalta, mutta ei kannata lamaantua.
Kun rakennat sosiaalista tai henkilökohtaista identiteettiäsi tai haluat erottua, tee se harkituilla valinnoilla ympäristö ja luonnonvarojen kulutus huomioiden.
Kuolema karmii selkäpiitä, vaikka se on monella tavalla myönteinen osa elämänkiertoa. Eliöt kehittyvät ja evoluutio etenee kuoleman ja uuden elämän kautta.
Soiden ennallistamisen tulokset ovat olleet lupaavia: luonnontilaan palautuminen on pystytty saamaan hyvin alkuun. Veden nousu palauttaa vähitellen rahkasammalten kasvun ja tekee suosta taas hiilinielun.
