Kuolema karmii selkäpiitä, vaikka se on monella tavalla myönteinen osa elämänkiertoa. Eliöt kehittyvät ja evoluutio etenee kuoleman ja uuden elämän kautta.
Tänä vuonna ruska tuntuu kestävän harvinaisen pitkään. Lehdet ovat tarrautuneet puiden oksiin ja pitäneet tiukasti kiinni, vaikka hurrikaani Kirkin jäänteet niitä yrittivätkin voimalla irrottaa. Mahtaako syynä olla leuto syksy, josta puuttuvat kunnon pakkasaamut.
Edellisen illan syvät sinisen ja harmaan sävyt hiljensivät Matsalun lahden viime viikon blogissa. Ilta vaihtui yöhön. Seuraavan auringonnousun aikaan kohtasin Matsalun maiseman Rannajõen tornissa. Tai oikeastaan auringon säteet kohtasivat sadepisaroiden prismat.
Marjoja, sieniä ja kotimaista kalaa soisi syötävän enemmän siksikin, että Euroopalle on osoittautunut haastavaksi saada unionissa kulutetun ruoan ekologinen jalanjälki edes kohtuulliselle tasolle.
Kesän ja syksyn raja jakaa ihmisiä. Joillekin kesä loppuu kun koulut alkavat ja palataan töihin. Toiselle kesään kuuluu vielä loppusuven siritys ja tummat illat.
Ruovikoiden ja kosteikkojen kätköissä järvien, merien sekä jokien rannoilla, Lapissa myös soitten runsaskasvustoisissa pajukoissa elelee pajusirkku. Se on pärjännyt paremmin kuin moni sukulaisensa, vaikka pajusirkkuakin kannattaa pitää silmällä.
Sateen välissä pilviin tuli kaakossa pieni rakonen vain muutamaksi aamun minuutiksi. Mitä silloin aukesi luontokuvaajalle ohi kiitäväksi hetkeksi Matsalunlahden rannassa Haeskan lintutornilla, viime keskiviikkoaamuna.
