12/365

Tänään oli talven kaunein päivä. Pikku pakkanen. Eikä mikään jäätävä viima. Valoa. Aurinkoa.

Niinpä lähdin metsälenkille Sipooseen. Samalla kävin täydentämässä talviruokintapaikan eväitä: siementalipötköt, lampaan taliakin vanhaan malliin ja kuorittuja auringonkukan siemeniä. Vielä murskattuja pähkinöitä. Kelpaa tiaisparven, tikkojen ja muiden ruokailla.

Törmäsinkin eilisen blogin harmaapäätikkaan. Kun olin hiljaa paikallani, lennähti punapäinen koiras lähelleni koivuun. Ja vielä sille korkeudelle, että auringonsäteet osuivat tämän usein hämyisästi ja piileskelevästi liikkuvaan koreaan tikkaan. Siinä se vietti vartin elämästään odotellen ja kun lähdin edelleen jatkamaan lenkkiäni, sekin varmasti istahti talille.

harmaapäätikkavuosi luonnossa