93/100

Käpytikka on yleisin tikkamme. Sen parasta talvista elinympäristöä ovat mäntykankaat ja havupuuvaltaiset metsät.

Käpytikan talvipäivä kuluu usein niin, että se hakee männystä tai kuusesta kävyn ja lentää se nokassaan ”pajalleen”. Käpytikan paja on sopiva rakonen esim. keloutuneessa puunrungossa. Siihen käpytikka kiinnittää kävyn – heitettyään ensin edellisen käpynsä pois – ja hakkaa kuusen tai männyn siemenet suihinsa. Ja sama toistuu tunnista ja lyhyehköstä talvipäivästä toiseen. Välillä kuuluu melko kantava kjik, kjik -ääni talvisista havupuiden latvoista.

Hyvinä käpyvuosina käpytikkoja on paljon. Käpytikat myös vaeltavat aika ajoin syyskesästä suurin joukoin. Ainakin ravintotilanne ja kannan kasvu ylisuureksi lienevät laukaisevia tekijöitä.

Käpytikka tulee helposti ruokintapaikalle ja lintulaudalle. Erityisesti sille maistuu tali. Kuvat käpytikasta on otettu Sipoossa.

Tässä käpytikan paja on korkealla keloutuneessa männyssä, kauniissa havumetsässä. Sipoo 2011

100 päivää luonnossakäpytikkaLinnutSuomi 100