100 päivää luonnossa: Mieleenpainuvat lintujen muuttopäivät
28/100
Eilen sunnuntaina oli yksi niistä keväisistä päivistä, joista jää kaunis jälki muistin sopukoihin. Lämmin lounainen laukaisi muuton. Osuin näkemään sen Suomenlahden eteläpuolella, Viron Läänemaalla.
Aamupäivä oli tuonut lujasti peippoja ja ne olivat kymmenin ja kymmenin parvin kaikkialla peltojen ojapuskistoissa. Räkättirastaitakin oli runsaasti pellonlaitamilla. Räksien joukosta kuului myös punakyljen tsiii-ääniä. Sepelkyyhkyjä näin jopa satojen lintujen parven. Kottaraiset ja töyhtöhyypät osuivat samoilta pelloilta noustessaan hetkittäin yksiin.
Kottarainen matki pihakoivussa haarapääskyä. Myös tavin krik-ääni kuului sen repertuaareihin. Muistattehan: minkä lauloi, sen totta lauloi aiemmassa kuvablogissa.
Kiurut visersivät korkealla taivaalla kaikkialla peltojen ja rantaniittyjen yllä. Viron kiurukanta on hyvin vahva. Auringonnousun aikaan tunnelma on huumaava.
Kurkiaurat suunnistivat tarkasti kohti pohjoista. Myös paikalliset kurjet olivat jo reviireillään ja ilmestyivät pareittain ruokailemaan pelloille. Pesintä on pian edessä. Haudonnan aloittamisen arvaa siitä, kun vain toinen saapuu ruokailemaan. Joku sammakkokin loikki jo yli tien. Sitruunaperhosia joutui lintujen suihin.
Saapuessani Matsalunlahden rantaan tylli ja mustapyrstökuiri olivat aloittamassa ensimmäisiä tunnelmaisia soidilaulujaan. Kaikki joutsenäänet matalilta lahdilta tuntuivat kuuluvan pikkujoutsenille. Hanhia oli niin vesissä kuin pelloilla useita lajeja: tundrahanhia, metsähanhia, valkoposkihanhia. Merihanhi pesii lahdilla. Hiirihaukkoja näkyi jopa kolme kerrallaan. Ampuhaukka vilisti puskissa. Merikotkan pjyb-ääni kuului toistuvasti maisemassa.
Illalla punarinnat aloittivat syöksähtelevän laulunsa. Hippiäinenkin oli saapunut yöllä muutolta ja se etsi edelleen taukoamatta syötävää rantakuusesta. Ja monia muita! Joutsentenkin tunnelmallinen pulina jatkui tummenevaan yöhön. Veikkaampa hyviä lähipäiviä luonnossaliikkujille!