100 päivää luonnossa: Sisiliskon salaisuuksia
71/100
On ollut hauska työntää kameraa ja objektiivia hitaasti ja varovaisesti sisiliskon lähelle. Väärä liike, lankeava varjo tai risahdus pelästyttää oitis sisiliskon piiloon. Häiritä ei sovi. Joskus sisiliskoja on vanhan risuaidan rangalla tai lämpimällä kivellä kerralla useampikin. Ne palaavat mielellään tutuille paikoille päivää paistattelemaan.
Vähän kun antaa mielikuvitukselle tilaa, voi kuvitella sisiliskoja isommaksi. Näin pääsee liskojen valtakauden tunnelmiin. Nämä digitalisoidut sisiliskokuvat olen kaiken lisäksi ottanut dia-aikana, mikä lisää hieman historian siipien havinaa.
Sililisko voi paeta vihollistaan katkaisemalla ovelasti häntänsä. Sen on kyllä ehdittävä kasvattaa uusi talveksi, koska sisilisko varastoi siihen energiaa, jonka se on hädissään hännän katkaistessaan menettänyt. Sisilisko myös luo nahkansa aika ajoin, kuten kuvassa näkyy.
Sisiliskojen väri vaihtelee paljonkin, useimmat ovat ruskeita, mutta on myös harmaita, mustia ja oliivinvihreitä.
Sisilisko poikkeaa useimmista matelijoista siinä, että sen hedelmöitetyt munat kehittyvät naaraan kehossa ja se ”synnyttää” heinäkuun lopulla kolmesta kymmeneen poikasta, noin 3-5 cm:n mittaisia. Aikuinen on 10-20 cm:n pituinen. Poikaset on suojattu kalvolla josta ne räpistelevät irti parissa tunnissa. Sitten on kiire tankata mm. hyönteisiä ja hämähäkkejä, jotta syksyn viiletessä on riittävästi energiaa horrostella yli talven. Se vietetään kivikoissa ja juurikoloissa, syvälläkin maassa roudalta suojassa, kevään heräämiseen asti.
Sisilisko elää koko maassa ja on maailman pohjoisin matelijalaji; sen levinneisyys ulottuu Jäämerelle saakka. Sisilisko voi elää jopa 10-vuotiaaksi.
Tässä muutamia sisiliskon pikku salaisuuksia.