62/100

Kalenteri taittuu elokuulle, on syyskesä. Mitä luonnossa kulkija näkee ja kokee?

Muutos sydänkesään nähden on itse asiassa tunnelmaltaan aika iso. Linnunpoikueet ruokailevat useimmiten koossa, opettelevat pian pärjäämään omin avuin ja harjoittelevat lentämisen taitoa. Vähitellen linnut kasvattavat myös tarpeellista rasvakerrosta höyhenistön alle, sillä pitkä muuttomatka odottaa, useimmilla noin kuukauden päästä.

Harmiksi monet poikueet ovat kylmän kevään ja kesän vuoksi pienempiä ja niitä on harvemmassa. Täyttä vilskettä ei nähdä tänä vuonna. Kuluva kesä on ollut monille lajille iso haaste. Tuore tieto kertoo, että suuren maakotkankin pesissä poikasia oli kahdeksallakymmenellä parilla edellisen vuoden 119 pesän sijaan. Poikasmäärä jää runsaaseen sataan, kun edellisvuonna se oli 136. Ravintotilanne on huono: kanalinnut ja jänikset ovat vähissä.

Aamu-usvat yleistyvät ja antavat maisemaan aivan oman ilmeensä. Syyskesällä kannattaa herätä auringonnousun vaiheilla, se ei ole yhtä varhain kuin juhannuksena. Myös aamukasteet virkistävät heinikossa. Tuoksut ovat vahvoja. Luonnossa ei ole enää vain hempeän vihreää, lakastuminen on alkamassa. Satokin tuleentuu. Lintujen laulu on melkein vaiennut, haikeat kutsuäänet luovat loppukesän ja pian syksyn tunnelmaa.

Merihanhet siirtyvät aamun sarastaessa merenlahdilta niityille ja yleensä päiväksi takaisin vesiin. Illalla sama toistuu, kuva 28.7.2010.

Kurjet tuovat juuri nyt kesän poikaset näkyviin pelloille. Monet lintulajit ovat kuitenkin aloittaneet tai jopa vielä aloittamassa uusintapesimisen. Se voi vielä parantaa kesän pesimistulosta.

Useimmat kukatkin kukkivat tänä vuonna normaalia myöhemmin, monet parasta aikaa. Ketunpojat kulkevat jo laajemmalla alueella. Utelias nuori kettu voi laskea kulkijan lähellekin. Rantakäärmeitä on ollut esillä lämmenneessä säässä.

Komeaa katsottavaa on, kun rannikon lähistöllä merihanhet lentävät auringonnousun alla heinämaille laiduntamaan. Päivän lämmetessä ja aamukasteen kuivuessa ne palaavat vesiin. Sama toistuu iltapäivän lopulla ja paluulennolle lähdetään auringon jo painuessa mailleen. Joskus hanhet palaavat vasta pimeän jo laskeuduttua. Kauniit elokuiset aurat ja voimakas kaakatus paljastavat merihanhet, joiden pesimäkanta on ilahduttavasti vahvistunut Suomessa ja muuallakin pohjoisessa Euroopassa.

Ja kun viimeiset kevätmuuttajat saapuivat Suomeen vasta sydänkesällä, kuten lapinuunilintu, ja aika myöhään saapuivat tänä vuonna myös monet yölaulajat, on samanaikaisesti joidenkin lintujen syysmuutto ollut kohta kaksi kuukautta käynnissä. Koirashaahkat muuttivat jo touko-kesäkuun taitteessa sulkimisalueilleen, kuovinaaraan äänet ilmestyivät muuttotaivaalle ennen juhannusta ja niin edelleen. Vanhojen kahlaajien muutto on jo pitkällä, nyt on nuorten vuoro.

Pesänsä jo jättänyt nuori harmaasieppo on saanut emoltaan suuren haapaperhosen. Kuva viiime viikolta 22.7.2017.

Sirkat ja hepokatit soittavat, mutta nekin ovat koko hyönteismaailman mukana myöhässä ja vähissä. Luulen ja toivon, että loppukesä kuitenkin kasvattaa niiden orkesteria. Kun niiden laulu hiljenee viilenevässä yössä, kuuluu öiseltä taivaalta muuttolintujen ääniä.

Edessä on toivottavasti kuitenkin vaikean kesän jälkeen kaunis ja mielenkiintoinen syksy. Elokuun lopulta lokakuun alkupuolelle saakka on parasta syysmuuttoaikaa. Joidenkin lajien muuttokin, oikeastaan talven etenemisen mukaan väistyminen vesien jäätymisen alta, jatkuu usein sinne asti kun kevätmuuton ensimmäiset tunnustelijat jo ilmestyvät. Vaelluslajeilla on omat osin arvaamattomat aikataulunsa. Juuri nyt on esimerkiksi käpylintuja runsain määrin liikenteessä.

Tässä joitakin syyskesän ajankohtaisia piirteitä. Luonnossa tapahtuu linturetkeilijän ja muuten vaan tunnelmoijan kannalta aina!

100 päivää luonnossaharmaasieppokettumerihanhiSuomi 100syyskesä