59/100

Tiltaltin runollinen nimi nousee luonnon äänestä, tiltaltin omasta laulusta: ”Til tal tal til tal tal til tal til til tal til tal til…” Hiljaisella mutta selkeällä äänellä, loputtomiin se laulaa til tal tal til til… Laulu muistuttaa myös räystäältä tynnyriin putoavien vesipisaroiden helähdysten leikkiä. Siitä tiltaltin vanha nimikin, tynnyrilintu – ajalta jolloin puutarhan kastelu- tai saunavettä tavattiin kerätä talteen räystään alta tynnyreihin!

Tiltaltti räpyttelee taitavasti hakiessaan syötävää männyn oksan kärjestä.

Tiltaltti on aivan väsymätön tunnelman luoja. Kun kalamies aamuvarhaisella hölkyttelee polkua lammelle, heittelee tiltaltti tälle matkaseuraksi tilkutustaan. Ja kun metsämies keskellä päivää istuu kannon nokkaan kahvitulille, häntä tervehtii tiltaltin laulu, vaikka muitten lintujen laulu olisi vaiennut. Ja vielä viimeisenä tulilleen hiljentyneen retkeilijän tainnuttaa uneen tiltaltti. Tiltaltti aloittaa tiltalkkinsa saapuessaan huhtikuun lopulta ja jatkaa tilkutustaan pitkään sydänkesään.

Tiltaltin laulu on tavallaan yksinkertainen, mutta til ja tal -tavujen jatkuva järjestyksen vaihtelu toisiinsa nähden ja varmassa rytmissä on kuin Bachin musiikin sävelkulkua – vähän vain rauhallisemmassa tahtilajissa.

Suomalaiseen metsässä kulkijaan sopii täydellisen hyvin tiltaltin laulun hiljainen haikeus.

Tiltaltin vaatimattomuus on kaunista!