1. LAULURASTAS.
    Se on minulle ihan suosikkilajeja. Sen laulu täyttää äänitilan voimakkuudellaan. Laulurastasta voi olla vaikea nähdä, koska se valitsee korkeimmat kuuset ja istuu siellä huipulla. Kun tietää etsiä sieltä, niin sen usein myös löytää. On kivaa päästä katsomaan, kuinka se pitää miettimistauon ja sieltä tulee saundi, sitten se pitää taas tauon ja sieltä tulee jotain uutta. Ääni on valtavan kirkas ja vaihteleva.
  2. KELTASIRKKU.
    Niitä kuulee täällä Helsingissä vähän vähemmän kuin peltoympäristössä, mutta siksi on aina mielenkiintoista, kun sen kuulee. Keltasirkun ääni on hentoinen verrattuna moniin muihin, mutta kun sitä jää kuuntelemaan, siinä on rytmi ti-ti-ti-ti-ti-tiiii, ja korva oppii erottamaan sen.
  3. TILTALTTI.
    Ensimmäiset tiltaltit voi kuulla jo huhtikuussa. Laji on kiva sikäli, että jos muistaa sen nimen, niin siitä ei voi erehtyä. Tilt-talt-tilt-talt! Se on englanniksi chiffchaff, ja tähän liittyy erikoinen sääntö, sillä suomeksikin vokaalit ovat samoin päin, samoin kuin sanassa siksak. Kuuntelen aina, että sanooko se lintukin tilt-talt, vai kuulemmeko sen vain niin, koska ihmisillä näiden vokaalien pitää olla näin päin.
keltasirkkulaulurastaslinnun laululuonnonkalenteritiltaltti

Tunne luontosi

Tilaamalla Suomen Luonnon pysyt ajan tasalla luonnon tapahtumista ja tuet suomalaisen luonnon suojelua.
Digiarkistossa näköislehtinä lähes koko lehden 81-vuotias historia.